Johdanto

Tähtitiede on tieteistä vanhin

"Muinaisaikojen ihmisille taivaan ilmiöillä oli enemmän merkitystä kuin meille. Taivas oli heidän kellonsa, kalenterinsa ja kompassinsa. Vaikka heidän käsityksensä maailmankaikkeuden rakenteesta olikin vajavainen, he pystyivät kuitenkin havaitsemaan taivaallisten ilmiöiden säännönmukaisuudet ja käyttämään niitä hyväkseen. Siksi ei ole kovin yllättävää, että päästäksemme tähtitieteen alkulähteille joudumme palaamaan ajassa kauas taaksepäin." (Hannu Karttunen kirjassaan Vanhin tiede)

Nykypäivän urbanisoituneelle ihmiselle tähtitaivas on kasvavissa määrin suurempi arvoitus. Valosaaste peittää taivaan ilmiöt - paikoin kirkkaimmatkin tähdet - näkyvistä. Ilmakehän saastuminen sekä globaalisti että lokaalisti peittää taivaan yhä säännöllisemmin pilveen tai utuun. Ihmisten vähenevä kiinnostuneisuus viettää iltojaan ulkona luonnon parissa - tuijotellen tähtiä television sijasta - estää tutustumasta ihmiskunnan vanhimpaan ja suurimpaan arvoitukseen. Kuinka moni nykyihminen enää tuntee tähtikuvioita, on nähnyt revontulia tai tähdenlentoja, erottaa planeetan tähdestä tai edes huomaa auringon- tai kuunpimennystä.

Tähtitieteen peruskurssi I

Turun yliopiston Tähtitieteen peruskurssi I tarjoaa katsauksen tähtitieteen ja luonnontieteellisen maailmankuvan kehitykseen lähtien liikkeelle esihistoriallisista ajoista ja päätyen tähtitieteen viimeisimpiin saavutuksiin. Kurssi ja kurssimoniste (Tähtitieteen historia) perustuvat Hannu Karttusen Tietofinlandiapalkittuun teokseen Vanhin tiede, jonka kustansi Tähtitieteellinen yhdistys Ursa vuonna 1996. Uusi, parannettu painos julkaistiin vuonna 2003. Kurssin aihepiiristä on kirjoitettu valtavasti kirjallisuutta; Suomessa mm. Pekka Teerikorven ja Mauri Valtosen Kosmos - maailmamme muuttuva kuva, 1988, on erinomainen edeltäjä Vanhin tiede-kirjalle. Perustähtitieteestä ja kurssin ilmiöiden tarkemmasta selvittelystä kiinnostuneelle voi suositella Hannu Karttusen ja kumppanien toimittamaa Tähtitieteen perusteet -kirjaa. Kirja on suositeltava hankinta kaikille tähtitieteestä kiinnostuneille ja lähes välttämätön apuväline tähtitieteen pääaineopiskelijoille. Molempien viimeksimainittujen teosten kustantaja on myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Perusterminologiaa

Ajan lyhyt historia
Kuvassa (klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen) on esitetty maailmankaikkeuden historia - noin viisitoista miljardia vuotta - aikajanana, johon on merkitty ihmiskunnan kannalta mielenkiintoisia tapahtumia. Ajat ovat suuntaa-antavia, sillä hyvin tarkkaan ei miljardien vuosien takaisten tapahtumien ajanhetkiä tunneta. Alkuräjähdykselle ja inflaatiolle varattu musta palkki on noin miljoona kertaa liian leveä (koska muuten se ei olisi näkynyt laisinkaan). Samoin ihmiskunnan historian palkki kuvaa koko aikaa, jona ihmiset kehittyivät apinankaltaisesta esi-isästä Homo Sapiens Sapiens -nimityksellä kutsutuksi olioksi. Historiallinen aika (eli aika, jolta esiintyy kirjoitettuja dokumentteja) on noin neljä tuhannesosaa koko 'Ihmiskunnan historia' -palkista. (Dinosaurusten aika tarkoittaa itse asiassa matelijoiden valtakautta, jonka lopussa Maata hallitsivat dinosauruksina tunnetut matelijat.)

Kulttuurin vuosituhannet
Kuvassa (klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen) esiintyvät maailmanhistorian merkittävimmät kulttuurit lähtien Mesopotamian ja Egyptin suurista kulttuureista ja päätyen monien myllerrysten kautta nykypäivään. Monet kuvatut kulttuurit osallistuivat tähtitieteen kehittämiseen nykyisekseen ja kuvaan kannattaakin palata aina silloin tällöin kurssin kuluessa tarkistamaan tieteen ja kulttuurien kehityksen suhdetta toisiinsa.


Takaisin pääsivulle