Egypti
Egyptin historian katsotaan alkaneen, kun faarao Menes yhdisti Egyptin yhtenäiseksi kuningaskunnaksi n. 3200 eaa. Arkaaisella kaudella (3200-2800 eaa) alkeellinen kuvakirjoitus kehittyi edistyneeksi hieroglyfijärjestelmäksi, jossa oli n. 800 merkkiä. Papyruskasvin ytimestä saatiin mesopotamialaisten savitauluja kätevämpi kirjoituspohja. Arkaaisella kaudella kuninkaat ja ylimykset haudattiin suureen suorakaiteen muotoiseen ja taidokkasti koristeltuun hautaan, jota kutsuttiin mastabaksi. Faaraoiden mastabahautauksen korvasi pyramidi faarao Dzhoserin 60 metriä korkeasta Sakkaran porraspyramidista lähtien (2780 eaa). Egyptin kuiva ilmasto esti ruumiita hajoamasta kokonaan ja iho ja hiukset säilyivät kauan. Tästä ideoitu palsamointi säilytti ruumiin tuonpuoleista elämää varten.



Egyptin tähtitiede

Otto Neugebauer (jonka teoksiin tämäkin luentosarja perustuu) aloittaa laajan tähtitieteen historian teoksensa toisen osan sanoin ”Egyptillä ei ole paikkaa matemaattisen tähtitieteen historiassa”. Egyptiläisen kulttuurin saavutuksista huolimatta se ei ole onnistunut jättämään jälkeensä mitään merkittäviä tähtitieteellisiä havaintoja tai keksintöjä!

Egyptin elämän antaja ja ylläpitäjä, Niili, virtaa koko maan halki lähes 1000 kilometrin matkan etelästä, alkuaan Viktoriajärvestä, pohjoiseen laskien Välimereen. Assuanin padon valmistumiseen asti se tulvi joka vuosi elokuun paikkeilla kesän sateiden ja vuorilta sulavan lumen vaikutuksesta levittäen Niilin laaksoon hedelmällisen lietepeitteen.

Tulvan ajankohdan ennustamiseen tarvittiin kalenteria ja maa-alueiden merkitsemiseen tulvan jälkeen geometriaa. Näistä tarpeista nousi Egyptin matematiikka ja tähtitiede ja sille tasolle se sitten jäikin. Egyptin matematiikka rajoittui murtolukujen ja neliöjuurien laskemiseen sekä ympyrän pinta-alan ja sylinterin tilavuuden määrittämiseen.

Egyptiläiset perustivat kalenterinsa 12 kuukauteen, kussakin 30 päivää, ja lisäsivät loppuun 5 yleistä juhlapäivää. Näin saatu vuoden pituus on vain neljännespäivän todellista lyhyempi ja siten helppokäyttöisempi kuin kuukalenterit. Virhe kertyy ennusteita haittaavaksi vasta noin sadassa vuodessa. Kalenterin ylläpito kuului papistolle, joka tiesi virheen olemassaolon, mutta ei suostunut sitä korjaamaan. Sen sijaan tulvan alkaminen laskettiin joka vuodelle aina hieman edellisvuotista myöhemmäksi. Virhe kasvaa kokonaiseksi vuodeksi 1460 vuodessa. (Neljännespäivä vuodessa => päivä neljässä vuodessa => 365 päivää 365 x 4 vuodessa = 1460 vuotta.) Tällöin kalenteri ja vuodenajat jälleen osuvat kohdalleen. Jaksoa kutsutaan Sothis-jaksoksi. Sothis-nimi on peräisin Siriuksen egyptiläisestä nimestä.

Egyptiläiset jakoivat tähtitaivaan ekvaattorin 36 alueeseen, dekaaniin, kukin 10 astetta leveä. Kunkin dekaanin nousu yötaivaalle merkitsi uuden ‘tunnin’ alkua. Egyptin lyhimpänä yönä nousee pimeänä aikana taivaalle 12 dekaania, joten yön pituus määritettiin 12 tunniksi. Päivä puolestaan jaettiin, käytössä olleen kymmenjärjestelmän kunniaksi, kymmeneen tuntiin. Lisäksi aamu- ja iltahämärille varattiin omat tuntinsa. Niinpä vuorokausi jaettiin 24 osaan, mistä sittemmin muodostuivat nykyiset tunnit.

Ylempi kuva vieressä (Fig. 1) esittää faaraotar Hatshepsutin (hallitsi noin 1472-1458 eaa) visiirin Senmutin hautakammion kattoon kuvattua tähtitaivasta, joka edustaa egyptiläisten kehittyneintä käsitystä maailmankaikkeudesta. Jotkut tähdistöt ovat tunnistettavissa, kuten alemman osan yläreunan keskellä näkyvä härkä (nykyinen Otava). Ylemmän puoliskon alareunassa olevat neljä hahmoa symboloivat planeettoja Merkurius, Venus, Jupiter ja Saturnus. Kaksitoista pyörää vastaavat kuukausia. Kyseessä ei siis ole varsinainen tähtikartta vaan kuvien ja tekstin muodossa esitetty kooste tähtitieteellisestä tiedosta.

Alemmassa kuvassa (Fig. 2) on osa diagonaalikalenteria. Taulukko on vuoden kattava kalenteri, jossa on 36 saraketta (yksi kutakin kymmentä päivää kohden) ja kullakin sarakkeella 12 riviä, joilla esitetään yön aikana nousevat 12 dekaania eli yön kaksitoista tuntia. (Lisäksi taulukossa on kaksi selitysriviä, ylin ja kahdeksanneksi ylin.) Kymmenen päivän kuluttua siirrytään tarkastelemaan seuraavaa saraketta, jossa kukin dekaani on siirtynyt rivin alemmaksi muodostaen taulukkoon lävistäjän suuntaisen rivin. Tästä syystä taulukoita kutsutaan diagonaalikalenteriksi.

 Fig. 1


Fig. 2

Kheopsin pyramidi

Kheops (Khufu / Khufwey / Khnomkhufwey), neljännen dynastian toinen faarao, hallitsi 2500-luvun eaa alussa ja rakennutti suurimman – ainoan säilyneen – antiikin ajan seitsemästä ihmeestä: hautapyramidinsa, joka tunnetaan myös nimellä Suuri pyramidi. Pyramidi on suurin Egyptissä rakennetuista; korkeus 146 m, pinta-ala 6 ha, sisältää 2.3 miljoonaa 1 – 20 tonnin painoista kiveä kokonaispainon kohotessa lähes 10 miljoonaan tonniin.

Nykytiedon mukaan pyramidin rakentamiseen tarvittiin ainakin 20000 työläistä. Pitkään oli suurena ihmetyksen aiheena, miten pyramidin rakentaminen oli ylipäätään mahdollista, sillä siinä jouduttiin käsittelemään useita tonneja painavia kiviä ja niitä jouduttiin myös nostamaan jopa 146 metrin korkeuteen pyramidin huipulle. Rakennuspaikka lienee kuitenkin ollut melko lähellä Niiliä, joten kivet on todennäköisesti kuljetettu perille laivoilla. Kivien ylöshilaamiseen taas rakennettiin ramppeja kalkkisavesta ja niistä muodostuneita ”teitä” myöten kivet vedettiin yhä ylemmäksi. Kun työ oli valmis, serpentiinitiet purettiin ja kalkkisavi kuljetettiin täyttämään kivilouhoksia.

Näin mahtava rakennus on tietenkin päätynyt kaikenlaisten mystikkojen innoituksen lähteeksi. Erityisesti heitä ovat kiinnostaneet tähtitieteelliset yhteydet. Suuren pyramidin asento on varsin tarkasti pääilmansuuntien mukainen; poikkeama on vain muutamia kaariminuutteja. Tämä on kuitenkin ollut melko yksinkertainen määritystehtävä egyptiläisille. On väitetty, että pyramidin ympärysmitan suhde korkeuteen on 2 kertaa pii (pii = 3.141592...). Tämän mittaaminen on lähes mahdotonta, koska pyramidista puuttuu sitä alunperin peittänyt laatoitus. Toisaalta ei olisi suurikaan ihme, vaikka suhde olisikin lähellä esitettyä, sillä egyptiläiset käyttivät ympyrän alalle laskukaavaa, josta saadaan piin arvo 0.06 prosentin tarkkuudella. Innokkaammat ovat väittäneet pyramidin korkeuden olevan (tarkoituksella) miljardisosa Maan keskietäisyydestä Auringosta. Ensinnäkään se ei sitä ole (etäisyys on 149.6 miljardia metriä eikä 146 miljardia, kuten väitteen mukaan pitäisi olla). Toiseksi egyptiläisillä ei - kaiken muun todistusaineiston valossa - ollut edes käsitystä, että Aurinko on kaukana avaruudessa; puhumattakaan, että he olisivat kyenneet mittaamaan etäisyyttä. Ja kaikkihan tietävät mitä tehdä väitteille, että egyptiläiset olisivat saaneet tiedon avaruusolennoilta.

Huimimman pyramidologisen pseudotieteen väitteen esitti Charles Piazzi Smythe 1864. Hän keksi oman mittayksikkönsä, pyramidituuman, jota käyttämällä hänen mielestään maailmanhistorian tapahtumat ovat luettavissa pyramidin käytävistä siten, että yksi pyramidituuma vastaa aina yhtä vuotta.
Sen sijaan viime aikoina pyramidista on löydetty uusia mielenkiintoisia piirteitä (joita niitäkään selittämään ei tarvita mystiikkaa). Pyramidissa on useita, hyvin kapeita kanavia, joita on aikaisemmin luultu vain faaraon ja kuningattaren hautakammioiden tuuletuskanaviksi. Aivan uusimmissa tutkimuksissa (mm. Tiede 2000, nro 4/1998) on esitetty, että faaraon kanava on (4500 vuotta sitten) osoittanut Orioniin ja kuningattaren taas Siriukseen. Faaraosta tuli kuoleman jälkeen yhtä manalan valtiaan, Osiris-jumalan kanssa ja hän muuttui tähdeksi Orionin kuvioon, Osiriin sielun asuinpaikkaan.

Viereisessä kuvassa on Kheopsin pyramidin läpileikkaus. Pohjoinen on oikealla. Kuninkaan kammion käytävät on kuvattu sinisinä ja kuningattaren violetteina. Etelään osoittavia käytäviä faarao sai yhteyden Alnilamin tähteen Orionin tähdistössä ja kuningatar Siriukseen Ison koiran tähdistössä. Pohjoiseen osoittavat käytävät on suunnattu Lohikäärmeeseen, Egyptin syntymyytin keskeiseen tähdistöön, ja Pieneen karhuun, joka liittyy hautausrituaaleihin. Punainen käytävä on tässä 1800/1900-lukujen vaihteessa laaditussa piirroksessa kirjattu väärin osoittamaan Lohikäärmeen tähdistön päätähteen, kun sinne oikeasti osoittaa kuninkaan sininen käytävä.

Takaisin pääsivulle