Intia
Indusjoen laaksossa kehittyi korkeakulttuuri 2400-luvulta eaa lähtien. Kulttuurin varhaisen vaiheen merkittävimpiä kaupunkeja oliva Harappa ja Mohenjo Daro. Vuoden 1750 eaa paikkeilla kaupungit autioituivat ja hautautuivat Indusjoen mutaan lähes 3700 vuodeksi ennen löytymistään. Kulttuuri jätti kuitenkin jälkensä alueen tuleviin kulttuureihin; mm. Shiva, eräs hindulaisuuden pääjumalista, on lähtöisin näiltä ajoilta.

Vuoden 2000 eaa jälkeen Intiaan saapui usea muuttoaalto Persiasta. Tulijat, arjalaiset (eli 'ylhäiset') alistivat alkuperäisväestön valtaansa. Arjalaisten neljä pyhää Veda-kirjaa ovat säilyttivät meille tietoja heistä ja Intian varhaisista ajoista. Arjalaiset olivat vaaleaihoisia, kun alkuperäiset intialaiset olivat tummaihoisia. Kastijärjestelmä sai alkunsa, kun valloittajat muodostivat ylimmän, hallitsijakastin ja tummaihoiset alimman, orjakastin. Seka-avioliittojen seurauksena väliin muodostui useita välikasteja, joista vaaleaihoisimmat olivat parempiosaisia ja tummemmat sävyt alempia kasteja. Järjestelmä vakiintui hindulaiseksi yhteiskunnaksi jäykkine kastijakoineen ja papiston etuoikeuksineen Gangesin jokilaakson kaupungeissa vuosien 1000 eaa ja 500 eaa välillä.

Kastijaon epäoikeudenmukaisuuksia kritisoimaan nousi nuori aatelissuvun prinssi Siddhartha Gautama, joka 500-luvulla eaa etsi ensin askeesista ja sitten meditaatiosta valaistumista. Sen saavutettuaan häntä alettiin kutsua Buddhaksi (eli valaistuneeksi).

Aleksanteri Suuri saapui valloitusretkiensä päätteeksi läntiseen Intiaan 320-luvulla eaa. Hänen myötään kreikkalaisen kulttuurin ihmeet, mukaanlukien tähtitieteelliset saavutukset, pääsivät leviämään Intiaan, jossa ne säilyivät Euroopan vaikeiden aikojen yli kunnes arabialaisen kulttuurin välityksellä palasivat eurooppalaisten tietoon.




300-500 -luvuilla vaikuttaneen Gupta-kulttuurin siddhanta-kirjoituksissa käsitellään matematiikkaa ja tähtitiedettä. Siddhantat olivat runomuotoisia luultavasti ulkoa oppimisen helpottamiseksi. Ne ovat muistisääntöjä ja käytännön laskuohjeita ilman mitään selityksiä, mikä vaikeuttaa intialaisen tähtitieteen perusteiden tutkimusta.

Gupta-kulttuurin aikainen tähtitieteilijä Aryabhata (476-550) kirjoitti 499 siddhanta-teoksen Aryabhatiya, jonka 121 sanskriitinkielistä säkeistöä käsittelevät algebraa, trigonometriaa, pallotähtitiedettä ja ajanlaskua. Teoksessa esiintyy yuga-jakso, 4 320 000 vuotta, eli aika jonka kuluttua taivaankappaleet palaavat alkuhetken keskinäiseen asentoon. Nykyään tiedämme, että tällaiset jaksot ovat käytännössä mahdottomia. Ensinnäkin ne edellyttäisivät, että planeettojen kiertoaikojen suhteet ovat rationaalilukuja, mitä ne eivät suinkaan ole. Toisaalta planeettojen keskinäiset painovoimahäiriöt muuttavat niiden kiertoaikoja kaiken aikaa, joten todellisuudessa planeetat eivät koskaan päädy täsmälleen samoihin asemiin kuin missä ne ovat joskus aiemmin olleet. Aryabhatan mallissa Maapallo pyörii paikallaan pysyvän tähtitaivaan keskellä ja planeetat kiertävät Aurinkoa episykliteorian mukaisesti. Hän jopa epäili Maan kiertävän Aurinkoa, mutta tähän aikalaiset suhtautuivat epäluuloisesti. Aryabhatan malli muistuttaa niin paljon kreikkalaisia, että hellenistisestä vaikutuksesta ei ole epäilystäkään.


Toinen merkittävä Gupta-kauden tähtitieteilijä oli Varahamihira (505-587), joka kokosi viiden aikaisemman siddhantan tiedot yhteen teoksessaan Viisi Siddhantaa. Viimeinen niistä sisältää episykliteorian selostuksen. Lisäksi Varahamihira kirjoitti useita teoksia astrologiasta.

Kolmas tunnettu intialainen tähtitieteilijä oli Brahmagupta (598-665), joka kehitti lukuteoriaa ja arvosteli Aryabhatan radikaalia ajatusta Maapallon pyörimisestä.

Intialaiset ottivat käyttöön trigonometrisen sinin (eli korvasivat Ptolemaioksen jänteen jänteen puolikkaalla, joka vastaa kulman siniä). He ottivat nollan käyttöön ja kehittivät nykyisenlaiset numeromerkit, jotka kulkeutuivat arabialaisten mukana eurooppaan, missä niitä alettiin kutsua arabialaisiksi numeroiksi.

Intian tieteen oma anti oli vähäinen, mutta he välittivät kreikkalaisten tieteen arabeille ja siten säilyttivät tämän Euroopan keskiajan yli.



Takaisin pääsivulle