Keskiaika
Roomalaiset hallitsivat suurinta osaa Eurooppaa tuhat vuotta keskittyen politiikan ja sotataidon kehittämiseen - sekä valtakuntansa vaurastuttamiseen - ilman, että olisivat saaneet paljoakaan tieteellistä tutkimusta aikaiseksi. Teknologiaa he toki kehittivät, mutta ajoittain lähes rajattomasta Kreikan kulttuurin ihannoinnista huolimatta heillä ei itsellään ollut tarvetta harrastaa syvällisempää luonnonfilosofiaa. Kun Rooma sitten kolmesataaluvulla hiljalleen hiipui historian hämäriin jäi Euroopan osaksi vajota säälittävään nurkkakuntaisuuteen, fanaattiseen uskonkiihkoiluun ja tieteelliseen taantumaan. Alkoi aikakausi, jota jälkipolvet kutsuvat pimeäksi keskiajaksi.

Arabien tähtitiede
Muhammedin innoittamat kansanjoukot olivat 600-luvulta levittäneet islamilaisen valtakunnan Persiasta ja Arabian niemimaalta Marokkoon ja Espanjaan. Samaan aikaan kristinusko oli valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Kumpikin uskonto käytti säälittä väkivaltaisia keinoja oman valtapiirinsä laajentamiseen eikä yhteentörmäyksiltäkään voitu välttyä.

Hellenistisen kulttuurin saavutukset olivat kulkeutuneet Aleksanteri Suuren jalanjäljissä Intiaan, missä ne säilyivät hyvässä hoidossa tuhat vuotta kunnes arabit kiinnostuivat tieteestä 800-luvulla. Bagdadin legendaarisen kalifin Harun ar-Rashidin poika ja seuraaja Al-Ma’mun (786-833) kunnostautui tieteen tukijana. Hänen hallituskaudellaan koottiin ja käännettiin arabiaksi lukuisia käsikirjoituksia; mm. Almagest; sekä perustettiin uusia observatorioita.

Al-Khwarizmi (800-860) käänsi intialaisen tähtitieteellisen taulukon arabiaksi. Taulukon tiedot on laskettu intialaisen Ujjanin observatorion sijainnin mukaan eikä niitä muutettu arabiankieliseen laitokseen. Näin voimme olla lähes varmoja taulukon alkuperästä. Arabit omaksuivat intialaisilta näiden numeroiden esitystavan – mukaanlukien nollan. Numerot kulkeutuivat Eurooppaan ja saivat levittäjiensä mukaan nimityksen "arabialaiset numerot", jolla ne yhä tunnemme.


Tunnetuin arabitähtitieteilijä oli Al-Battani (858-929) eli Albategnius. Hän kehitti trigonometriaa ja intialaisten tapaan korvasi Ptolemaioksen jänteet jänteen puolikkailla. Hän tarkensi Almagestin tietoja päivittämällä vuoden pituuden arvoa ja havaitsi Auringon apogeumin kiertymisen (eli sen, että Maasta katsoen kevättausauspisteen ja Auringon apogeumin välinen kulma muuttuu).

Toisen vuosituhannen alussa Maslama ibn Ahmed julkaisi Al-Khwarizmin tauluista uuden version, joka oli laskettu Córdoban sijainnin mukaan. Filosofi Averroës (1126-1198) teki islamille saman karhunpalveluksen, minkä Tuomas Akvinolainen myöhemmin kristinuskolle: liitti Aristoteleen opit osaksi uskontoa.



Kastilian kuningas Alfonso X laaditutti tähtitieteilijöillään uudet planeettataulukot. Vuonna 1252 ilmestyneet Alfonson taulut säilyivät käytössä aina kopernikaaniseen vallankumoukseen saakka.

Nykyisin käytössä on yhä suuri joukko arabiankielisiä tai arabialaistettuja kreikkalaisia tähtien nimiä; kuten esimerkiksi Altair (arabiaksi Al-Ta’ir).

Arabitiedemiesten konservatiivisuus ja auktoriteetteihin tukeutuminen estivät heitä tekemästä uusia luovia teorioita – huolimatta havaintovälineiden ja siten havaintotarkkuuden huomattavasta kehittymisestä.


Euroopan tähtitiede keskiajan lopulla
1100-luvun lopulla Almagest käännettiin arabiasta latinaksi. Johannes de Sacrobosco kirjoitti pallotähtitieteen oppikirjan De Sphæra. Albertus Magnus (1200-1280) kannatti Aristoteleen oppeja ja hänen oppilaansa Tuomas Akvinolainen (1225-1274) sulautti aristoteelisen ajattelun kirkon oppien osaksi. Tuomas tuli myös vetäneeksi astrologian mukaan Aristoteleen oppeihin.

Englantilaiset Robert Grosseteste (1175-1253) ja Roger Bacon (1214-1294) sekä ranskalaiset Jean Buridan (?-1358) ja Nicolas Oresme (1323-1382) arvostelivat Aristoteleen liikeoppia.

Vihdoin 1400-luvulla tähtitiede saavutti Ptolemaioksen tason ja uusien havaintojen myötä alkoi päästä jopa sitä korkeammalle tasolle. Syynä uuteen tähtitiedettä kohtaan virinneeseen kiinnostukseen olivat merenkulun paikanmääritykseen soveltuvat tähtitieteelliset taulukot ja juliaaniseen kalenteriin tarvittavat korjaukset. Kalenterihan oli jo luisunut pahasti pois vuodenaikojen rytmistä ja erityisesti pääsiäisen paikan täsmälliseen määrittämiseen liittyvät ongelmat olivat synti ja häpeä.





Takaisin pääsivulle