Intiaanit
Beringin salmen kautta Aasiasta Amerikkaan noin 40000 vuotta sitten saapuneet intiaanit asuttivat koko mantereen noin 10000 eaa mennessä. Hajanaiset Pohjois-Amerikan heimot eivät kehittäneet samanlaisia korkeakulttuureja kuin eteläisemmät sukulaisensa. Uuden Meksikon paikkeilla asuneet anasazi-intiaanit rakensivat kaupunkimaisia puebloja 700-luvulta lähtien. Heidän kalliomaalauksensa Chaco Canyonissa saattaa esittää vuoden 1054 supernovaräjähdystä. Hovenweepin autiomaahan oli rakennettu pieniä torneja, joiden ikkunat osoittavat päiväntasausten auringonlaskun suuntiin. Niiden merkitys lienee seremoniallinen.

Keski-Amerikka
Kolmisen tuhatta vuotta sitten olmeekit loivat kulttuurinsa asuttamallaan Meksikonlahden rantaylängöllä. 500-luvulla eaa zapoteekit kehittivät kaupunkikulttuuria Monte Albánissa. Ajanlaskun alun paikkeilla mayat alkoivat kehittyä Guatemalan ja Hondurasin vuoristoissa.

Keski-Amerikan sijainti päiväntasaajan ja Kravun kääntöpiirin välissä muuttaa tähtitaivaan liikettä huomattavasti Euroopan leveysasteisiin verrattuna. Tähdet nousevat jyrkästi taivaalle ja näyttävät kiertävän horisontissa olevaa pistettä. Kahdesti vuodessa Aurinko kulkee zeniitin kautta. Päivän pituus ei juurikaan vuoden mittaan vaihtele.


Teotihuacán
Olmeekkien kulttuuri nousi 1300-500 eaa Meksikonlahden rannikkoalueiden suoseuduilla ja sademetsissä. Olmeekit olivat mestarillisia kuvanveistäjiä ja arkkitehtejä. Heidän jäljiltään löytyy temppelipyramideja, jadeveistoksia, jalokiviesineitä sekä suunnattomia, kymmenien tonnien painoisia kivipäitä.

Olmeekkien kaupungit olivat suuria, avaria ja hyvin suunniteltuja – suorakulmaista ruutukaavaa käytettiin asemakaavana. Kulttuuri saavutti huippunsa vuosien 300 ja 600 välillä Teotihuacánissa nelisenkymmentä kilometriä nykyisestä Mexico Citystä pohjoiseen.





Teotihuacán kehittyi kaupungiksi kahden ajanlaskuamme edeltäneen vuosisadan aikana. Kaupungin pääväylän, Kuolleiden kadun, varrella sijaitsee valtava Aurinkopyramidi ja sen päissä Kuupyramidi ja uudempaa perua oleva Quetzalcoatlin temppeli. Kuolleiden kadun suunta heittää pohjois-eteläsuunnasta 15.5° myötäpäivään. Kuolleiden kadun suunnalla lienee yhteys Aurinkopyramidin ja läheisen Cerro Coloradon risti-ympyrä –symbolien kanssa. Aurinkopyramidin merkiltä katsottuna Cerro Colorado osoittaa suunnan, jonne Pleiadien tähtijoukko laskee aamun sarastaessa sinä kevään päivänä, jona Aurinko nousee zeniittiin. Myös Pleiadit kulkevat zeniitin kautta.

Teotihuacánin vallan levitessä myös sen ympyrä ja risti –symboli levisi. Tämä tuo lisätodisteen siitä, että symboli liittyy zeniitistä paistavaan Aurinkoon, sillä symbolia ei ole tavattu Kravun kääntöpiirin pohjois-puolelta. Siellähän Aurinko ei koskaan nouse zeniittiin.







Suurimman kukoistuksensa aikana 300-luvun puolivälissä Teotihuacánin väkiluku nousi kahteen sataan tuhanteen. 700-luvulla kaupunki ja sen kulttuuri tuhoutuivat ilmeisesti ulkopuolisen vihollisen hyökkäykseen. Kaupunki lienee palanut 750-luvulla, mitä pidetään todisteena vihollisten hävitysretkistä. Toisaalta myös ympäristö oli loppuun kaluttu tähän mennessä. Rakennus- ja polttopuun tarve oli kuluttanut kaikki ympäristön metsät ja autioituvan maan ryöstöviljely oli köyhdyttänyt maaperän lähes tuottamattomaksi.


Monte Albán
Zapoteekkien kulttuuri kehittyi samoihin aikoihin olmeekkien kanssa Etelä-Meksikossa. Heidän tärkein suurkaupunkinsa sijaitsi Monte Albán –vuorella. Kaupunki rakennettiin 600-luvulta eaa lähtien suorakaiteen muotoisen aukion ympärille. Rakennukset ovat jokseenkin kaikki samansuuntaisia. Suunta poikkeaa Teotihuacánin kaltaisesti viitisentoista astetta pohjois-etelä –suunnasta myötäpäivään.

Keskusaukion lounaisnurkalla oleva rakennus poikkeaa kaavasta osoittaen koilliseen. Tämän rakennuksen oviaukosta näkee toisen, zeniittiputken sisältävän, rakennuksen yli Capella-tähden heliakkisen nousun - päivänä, jona Aurinko kulki keväällä Monte Albánin zeniitin kautta.

Monte Albánin hieroglyfeistä on selvitetty zapoteekkien käyttäneen perin tarkkaa kalenteria jo 2500 vuotta sitten.

Mayat
Mayat kehittivät Keski-Amerikan tuotteliaimman kulttuurin 300-900 –luvuilla Jukatanin niemimaan ja sen eteläpuolisten maiden alueelle. Lukuisista mayojen kaupungeista tähtitieteellisesti kiinnostavimmat ovat Uxmal, Chichén Itzá, Copán ja Palenque.

Uxmalin pääsuunta poikkeaa hieman pohjoisesta itään, Teotihuacánin ja Monte Albánin tavoin. Yleiskaavasta poikkeaa Uxmalin kuvernöörin palatsi, joka poikkeaa pohjois-etelä -suunnasta muita rakennuksia enemmän. Siitä on löydetty Venusta tarkoittavia kirjoitusmerkkejä ja sittemmin on todettu, että palatsin oviaukosta näkyy Venuksen eteläisin nousu, mikä tapahtuu kerran kahdeksassa vuodessa.

Chichén Itzán Caracol-tornin ikkuna-aukot viittaavat Venukseen liittyviin tapahtumiin ja rakennuksen nurkat osoittavat kesäpäivänseisauksen auringonnousun ja talvipäivänseisauksen auringonlaskun suuntiin. (Torni seisoo 20 x 20 metrin nelikulmaisella alustalla, joka puolestaan on vielä suuremmalla suorakaiteen muotoisella alustalla, jolla sijaitsi muitakin rakennuksia. Caracol-tornin sisällä on yläkertaan johtava spiraalinmuotoinen porraskäytävä, mistä torni on saanut espanjankielisen nimensä. Caracol tarkoittaa etanaa tai sen spiraalinmuotoista kotiloa.)





Vuonna 1949 löydetty Pacalin, eräs Palenquen merkittävimmistä hallitsijoista, sarkofagin kansi on yksi hienoimmista esimerkeistä mayojen veistotaiteesta. Kanteen on kuvattu taivas, elävien maailma, kuolleiden maailma sekä kuolevan kuninkaan kanssa alamaailmaan laskeutuva hirviö (laskeva Aurinko).

Kyseenalaista julkisuutta sarkofagi sai Erich von Dänikenin käytettyä sitä todisteena ulkoavaruuden olentojen vierailusta. Hän oli näkevinään sarkofagissa rakettia ohjaavan miehen.


Nykyisen Hondurasin alueella sijaitseva Copán oli huomattava taiteen ja tieteen keskus mayakulttuurin klassisella kaudella, jonka jälkeen se tuhoutui täysin. Copánista on löydetty hieroglyfejä, jotka kuvaavat mayojen kalenteria ja kertovat sen tarkkuudesta.



Mayojen kalenteri
Mayojen lukujärjestelmän kantaluku oli 20. Numeroita merkittiin hieroglyfeillä tai yksinkertaisilla piste ja viiva –merkeillä. Nollalle käytettiin simpukankuoren merkkiä. Luvut kirjoitettiin alhaalta ylös kasvavaa 20-lukumoninkertaa seuraten.

Mayojen seremoniallinen kalenteri oli monimutkainen järjestelmä, jossa päivän nimet ja luvut kiersivät 260 päivän jaksoissa (jonka nimi on tzolkin). Järjestelmässä sekä päivän numero (1-13) että päivän nimi (20 erilaista) siirtyvät askelen eteenpäin päivän vaihtuessa. Esimerkiksi viereisessä kuvassa kuvattua päivää 7 Muluk seuraa 8 Ok, tätä puolestaan 9 Chuwan ja niin edelleen. Näin mikään päivän koko nimi ei toistu ennen kuin kaikki mahdolliset 13 x 20 = 260 kombinaatiota on käyty läpi. Syytä tämän matemaattisesti kauniin kalenterin käyttöön ei tunneta, joskin ihmisen raskausaika on jokseenkin tzolkinin mittainen.

Mayat käyttivät myös 365 päivän mittaista vuotta. Vuodessa oli 18 kappaletta 20 päivän mittaisia winaleita ja viisi ylimääräistä päivää.

Kolmas mayojen käyttämä kalenterijärjestelmä oli Pitkä luku, jonka yksiköt olivat:
k’in (päivä)
winal (20 päivää)
tun = 18 winalia (360 päivää)
k’atun = 20 tunia (7200 päivää)
baktun = 20 katunia (144000 päivää)
Pitkä luku alkoi tiettävästi 13.8.3114 eaa (gregoriaanisen kalenterin mukaan). Ajanlasku päättyy, kun pyhät tzolkin-vuodet ja Pitkät luvut päätyvät täyteen kierrokseen yhtä aikaa. Tämä tapahtuu 13 Pitkän luvun eli 13 x 144000 = 1872000 päivän kuluttua ajanlaskun alkamisesta. Gregoriaanisen kalenterin mukaan aika tulee täyteen 24.12.2012. Mayojen uskonnon mukaisesti maailma (tai maailmankaikkeus) toimii syklisesti siten, että jokaisen ajanlaskun alussa maailma luodaan uudelleen ja lopussa se tuhoutuu täydellisesti. Päättymässä oleva ajanlasku on viides, joten alkuperäinen maailman ensimmäinen luominen on tapahtunut noin 23615 vuotta ennen gregoriaanisen ajanlaskun alkua.







Dresdenin koodeksi on paras mayojen kalenteria koskeva tietolähde. Se on kirjoitettu vuoden 1000 tienoilla ja sisältää laskelmia kuunpimennyksistä ja Venuksen liikkeistä. Koodeksissa esiintyy 1366560 päivän mittainen aikajakso, joka on jaollinen 260 päivän pyhillä jaksoilla (5526 kpl) ja Venuksen 584 päivän synodisilla jaksoilla (2340 kpl) sekä melko tarkasti Maan trooppisella vuodella (3744 kpl) ja Marsin synodisella jaksolla (1780 kpl).

Tällaisella kalenterilla voidaan laskea uskonnollisten menojen tärkeitä päiviä, mutta selkeää kuvaa maailmankaikkeuden toiminnasta siitä ei saa. Mayojen maailmankuva perustuikin numeerisiin malleihin eikä heitä liiemmin kiinnostanut mitä maailmankaikkeudessa todella tapahtuu.




Etelä-Amerikka
Inkat rakensivat ensimmäisen suurkulttuurin Etelä-Amerikkaan 1400-luvulta lähtien. Laajimmillaan valtio ulottui Ecuadorista Chilen puoliväliin ja sitä asutti 12 miljoonaa ihmistä. Näin suuri valtio oli hankala hallita ja 1532 inkat olivatkin sisällissodan partaalla.

Valtakunta sijaitsi päiväntasaajan ja kauriin kääntöpiirin välissä, jossa Aurinko nousee zeniittiin kahdesti vuodessa. Pachamaman, maaäidin, palvontaan liittyi päivä, jolloin Aurinko kulkee nadiirin kautta. Kyseisenä päivänä oli otollisinta aloittaa kylvötyöt. Päivä saadaan selville, kun merkitään nousevan Auringon suunta päivänä, jolloin se kohoaa zeniittiin. Kun Aurinko laskee täsmälleen vastakkaiseen suuntaan, se kulkee keskiyöllä nadiirin kautta. (Nadiirihan siis on zeniittiä vastapäätä oleva piste taivaanpallolla. Käytännössä siis havaitsijan katsoessa alaspäin suoraan kohti Maapallon keskipistettä katsoo hän kohti nadiiria. Koska nadiirissa olevia taivaankappaleita ei voi havaita suoraan - Maan ollessa välissä - täytyy käyttää epäsuoria menetelmiä, kuten yllä kuvattu inkojen menetelmä.)

Inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä. Kirjanpitoon käytettiin pitkälle kehitettyä solmujärjestelmää, quipuja.





Perussa Cuzcon lounaispuolella sijaitsevan Nazcan autiomaan erikoisuus ovat laajat, ympäristöään vaaleampien viivojen muodostamat kuviot. Viivat on tehty poistamalla Auringon tummentama pintamateriaali. Viivoista tehdyt kuviot ovat pääasiassa suunnattomia eläimiä ja niiden poikki risteileviä suoria linjoja. Kuviot ovat niin suuria, ettei niitä pysty hahmottamaan maan päältä ja ne löydettiin vasta ensimmäisten lentokoneiden ylilentojen jälkeen 1930-luvulla.

Syytä siihen, miksi nazca-intiaanit piirsivät tasangolle valtavat kuviot, ei tiedetä. Arvoituksellisen luonteensa ansiosta Erich von Däniken ja muutkin ihmisten herkkäuskoisuudella rahastavat ovat keksineet mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä, joihin yleensä liittyvät avaruusolennot tavalla tai toisella. Piirtotekniikan selitykseksi ei tarvita kuin maan pinnalle pingotettu naru, jota käytetään suorien linjojen muodostamiseen sekä hivenen alkeisgeometriaa. Piirtäjien motivaatioksi kelvannee sama kuin kaikissa muinaisaikojen suurten monumenttien rakentajilla: uskonto eli halu kunnioittaa tai hyvitellä jumalia jollakin oikein suurella ja mahtavalla.



Yhteenveto
Kristoffer Kolumbuksen löydettyä Amerikan 1492 etsivät erityisesti espanjalaiset innolla kultaa uudesta maanosasta. Siinä sivussa Hernando Cortez tuhosi Atsteekkivaltakunnan Meksikossa ja Francisco Pizarro Inkavaltakunnan Etelä-Amerikassa. Suurin osa intiaanien taiteesta ryöstettiin tai tuhottiin ja kirjoitukset poltettiin. Vasta viime aikoina ovat arkeologit selvittäneet intiaanien luonnontieteellistä tietämystä harvoista säilyneistä kirjoituksista, arkeologisista löydöistä sekä historijoitsijat lukemalla tutkimusmatkailijoiden selvityksiä rivien välistä.

Intiaanien kulttuurit kehittyivät täysin omastamme erillään. Niiden ansiosta kulttuurievoluution tutkijat voivat vertailla kahta toisistaan riippumatonta kehityslinjaa ja etsiä mahdollisia yleismaailmallisia kehitystä ohjaavia periaatteita.

Niin kiinnostava kuin amerikkalainen kulttuurin kehityslinja onkin, sillä ei ollut paljonkaan merkitystä luonnontieteiden kannalta. Se ei koskaan kohonnut babylonialaista kulttuuria korkeammalle tasolle. Pisimmälle päässyt mayakulttuuri oli jo ohittanut kukoistuksensa eurooppalaisten ryöstöretkien alkaessa. Jos kulttuurit olisivat kohdanneet rauhallisemmissa merkeissä vuosituhat aikaisemmin, mayojen tiede olisi voinut saada merkittävämmän aseman tieteen historiassa.


Takaisin pääsivulle