Ylläolevassa taulukossa on lueteltu erikielisiä kuukausien nimiä. Näemme, että suomalaisia lukuunottamatta kaikki muut kielet ovat ottaneet sellaisenaan (kieliasua muokaten) roomalaisten kuukausien nimet käyttöön. Suomessa kuukausien nimet kuvaavat pääosin vuodenaikaa tai toimia, joita kyseisen kuukauden paikkeilla tehdään.
Roomalaiset nimesivät kuukautensa alunperin yhdestä kymmeneen, maaliskuusta joulukuuhun. Joulukuuta seurasi parin kuukauden mittainen ajanlaskuun kuulumaton aika, johon sitten sijoitettiin vielä kuukaudet XI ja XII. Kuukausien sanamuotoinen nimitys oli vain kyseisen järjestysluvun sana. Vuoden ensimmäinen kuukausi, maaliskuu, sai korvaavan nimen Mars-jumalan mukaan. Toinen kuukausi, huhtikuu, nimettiin kreikankieliseksi Aphrodite-jumalattaren mukaan, kolmas, toukokuu, Maia-jumalattaren mukaan ja neljäs, kesäkuu, Juno-jumalattaren mukaan. Kun tammi- ja helmikuu lisättiin vuoden loppuun, annettiin niille nimet Janus-jumalan ja Februa-juhlan mukaan. Februa oli roomalainen puhdistautumisjuhla, jota vietettiin helmikuun 15. päivänä. Suuren kalenteriuudistuksen teettänyt ja Roomaa itsevaltiaasti diktaattorina hallinnut Gaius Julius Caesar katsottiin kuoltuaan suuren kunnianosoituksen arvoiseksi. Rooman Senaatti julisti hänet jumalaksi ja nimesi viidennen kuukauden, heinäkuun, Juliukseksi. Myöhemmin myös Rooman ensimmäinen keisari, Gaius Julius Caesar Octavianus Augustus, sai saman kunnian ja kuudes kuukausi, elokuu, nimettiin Augustukseksi.
Vuosi
Joidenkin kalenterien annetaan poiketa vuodenaikojan vaihtelusta (egyptiläiset, muhamettilaiset) ja toiset ovat täysin abstrakteja (mayojen 260-päiväinen pyhä kalenteri).
Vuodenaikoja seuraavien kalenterien tarkkuutta on asteittain parannettu. Näin on päädytty juliaanisen kalenterin kautta nykyiseen gregoriaaniseen kalenteriin.
Juliaaninen kalenteri
Taru jatkaa esittämällä, että kuningas Numa Pompilius (715-673 eaa) lisäsi kalenteriin kaksi puuttuvaa kuukautta; helmikuusta tuli vuoden viimeinen kuukausi. Kalenteriin tuli mukaan lukumystiikkaa: kuukaudessa ei saanut olla parillista määrää päiviä; keskimmäinen päivä sai nimen idus. Kuukausien pituuksiksi määriteltiin 29 tai 31 päivää. Jotta myös vuoden pituudeksi saatiin pariton luku, piti yhden kuukauden pituuden kuitenkin olla parillinen. Helmikuuhun tuli 28 päivää ja koko vuoden pituudeksi 355 päivää.
Seuraavan kerran kalenteria korjattiin 500-luvulla eaa. Jottei kalenteri poikkeaisi liikaa vuodenaikojen vaihtelusta, otettiin käyttöön interkalaatio. Ylimääräinen kuukausi, intercalans tai mercedonius, lisättiin joka toinen vuosi helmikuun 23. päivän jälkeen. Sen pituus oli 27 tai 28 päivää. Helmikuun loput päivät jätettiin kuitenkin pitämättä, joten interkalaation vaikutus oli käytännössä 22 tai 23 päivää. Vuoden keskipituudeksi saatiin näin 366.25 päivää.
Roomalainen kalenteri jäi vuodenajoista jälkeen yli kolme kuukautta vuosisadassa. Tilannetta korjattiin sovittelemalla interkalaatioita aina tarpeen mukaan ja jättämällä niitä lopulta pois koko joukko. (Vuonna 50 eaa kevätpäiväntasaus osui toukokuun idukseen, vaikka sen olisi kuulunut olla maaliskuun lopulla.)
Gaius Julius Caesar kutsui aleksandrialaisen tähtitieteilijän Sosiogeneen selvittämään sekavaa kalenteria. Sosiogeneen ansiosta käyttöön otettiin samankaltainen kalenteri kuin Egyptissä, mutta vuoden keskipituudeksi tuli 365.25 päivää. Kalenterin saamiseksi ajan tasalle vuoteen 46 eaa lisättiin normaalin interkalaation lisäksi kaksi ylimääräistä kuukautta marras- ja joulukuun väliin. Vuoden 46 eaa pituudeksi tuli siten peräti 455 päivää.
Caesarin määräyksellä vuoden pituudeksi tuli 365 päivää ja joka neljänteen vuoteen piti lisätä yksi karkauspäivä. Tämä sijoitettiin perinteisen karkauskuukauden paikalle, helmikuun 23. päivän jälkeen.
Roomalaisen lukujärjestelmän omituisuuksien vuoksi aluksi karkausvuosia pidettiin vahingossa joka kolmas vuosi, mutta tämän huomannut keisari Augustus jätti muutamia pitämättä kunnes kalenteri oli jälleen kohdallaan.
Gregoriaaninen kalenteri
Hannu Karttunen Vanhin tiede -kirjassaan: "Raamatun mukaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui juutalaisen pääsiäisen jälkeistä sapattia seuranneena sunnuntaina. Pääsiäinen eli paastonajan loppu taas ajoittui ensimmäisen kuukauden puoliväliin, täydenkuun aikaan. Koska kuukausi alkoi ensimmäisestä uudestakuusta kevätpäiväntasauksen jälkeen, voimme päätellä, että ylösnousemuksen päivä on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Tämä on kieltämättä kovin merkillinen tapa ilmoittaa tapahtuman päivämäärä, sillä siihen sekoittuu kolme yhteismitatonta ajanjaksoa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa: vuodenaikojen vaihtelu, Kuun vaiheet ja viikkorytmi. Epäkäytännöllisempää määritelmää olisi vaikea keksiä. Juuri tämän vuoksi pääsiäisen päivämäärän laskemisesta tuli kalenterinlaatijoiden painajainen."
Pääsiäisen laskemisesta kehittyi oma tieteenalansa, computus ecclesiasticus. Kuun liike olisi tietenkin voitu laskea Ptolemaioksen teorioista. Täydellisessä muodossaan ne olivat kuitenkin liian mutkikkaita muille kuin tähtitieteilijöille. Papistoa varten täytyi kehittää likimääräinen ja helppokäyttöinen malli.
Vaikka juliaaninen kalenteri oli jo kohtalaisen tarkka, siinäkin vuoden pituus poikkesi todellisesta runsaat 11 minuuttia. Tuhannessa vuodessa virhe oli kasvanut jo viikoksi, mikä oli keskiajalla jo havaittavissa. Häpeällisintä tässä oli tietysti, että pääsiäistä vietettiin väärään aikaan.
Vuonna 1545 kevätpäiväntasaus tuli jo kymmenen päivää liian aikaisin ja samana vuonna Trenton kirkolliskokous valtuutti paavi Paavali III:n korjaamaan tilanteen.
Kalenteriuudistus pääsi vauhtiin vasta paavi Gregorius XIII:n (1502-1585) aikana. Vuonna 1572 hän antoi jesuiittatähtitieteiljä Christopher Claviukselle (1537-1612) tehtäväksi kalenterin uusimisen. Työn tultua valmiiksi paavi antoi määräyksen uudesta kalenterista helmikuussa 1582. Sen mukaan vuoden keskipituudeksi tuli 365.2425 päivää. Tämän toteuttamiseksi täytyi 400 vuoden aikana jättää pitämättä kolme karkauspäivää. Sen vuoksi täysistä vuosisadoista karkausvuosia ovat vain 400:lla jaolliset. Lopuksi kalenteri täytyi vielä saattaa oikeaan tahtiin vuodenaikojen suhteen. Tämä tapahtui määräyksellä, jonka mukaan lokakuun 5. päivä 1582 muutettiin lokakuun 15. päiväksi.
vuosi / 4 = karkausvuosi
vuosi / 100 = ei karkausvuosi
vuosi / 400 = karkausvuosi
4, 8, 12,
16, 20, 24, 28, 32,
36, 40, 44, 48, 52,
56, 60, 64, 68, 72,
76, 80, 84, 88, 92,
96, 100, 104, ...
196, 200, 204, ...,
296, 300, 304, ...,
396, 400, 404, ...
Lihavoidut, punaisella merkityt
vuodet ovat siis ainoita neljällä
jaollisia vuosia, jotka eivät ole
karkausvuosia.
Vieläkin parempi kalenteri?
Ranskan vallankumouksessa 1789 päätettiin uudistaa aivan kaikki, myös ajanlasku. Vuonna 1793 otettiin käyttöön kalenteri, jossa vuodessa oli 12 kuukautta, kuukaudessa 3 viikkoa, viikossa 10 päivää, päivässä 10 tuntia ja tunnissa 100 minuuttia. Vuoden pituuden pitämiseksi oikeana kuhunkin vuoteen lisättiin vielä 5 tai 6 ylimääräistä päivää. Jo 1801 Napoleon Bonaparte palautti sunnuntait ja kirkolliset juhlat entisille paikoilleen ja 1806 Ranska palasi gregoriaanisen kalenterin käyttöön.
vuosi / 4 = karkausvuosi
vuosi / 128 = ei karkausvuosi
4, 8, 12,
16, 20, 24, 28, 32,
36, 40, 44, 48, 52,
56, 60, 64, 68, 72,
76, 80, 84, 88, 92,
96, 100, 104, 108, 112,
116, 120, 124, 128, 132, ...,
244, 248, 252, 256, 260, ...,
372, 376, 380, 384, 388, ...,
500, 504, 508, 512, 516, ...
Lihavoidut, punaisella merkityt
vuodet eivät siis ole
karkausvuosia.
Tuoreita kalenterikorjauksia
Atomikellojen myötä ajanmittaus on astunut uudelle tasolle. Samalla erilaiset satelliittipaikannus ja –mittausmenetelmät ovat vaatineet kasvavaa tarkkuutta myös ajan mittaamisessa. Maapallon pyörimisnopeuden vaihtelut (käytännössä hidastuminen) on otettu huomioon kalenterin ylläpidossa lisäämällä tarvittaessa vuoden alkuun tai puoliväliin karkaussekunti. Päätöksen asiasta tekee Pariisissa toimiva aikakeskus. Karkaussekunteja on lisätty aikaan vuodesta 1972 lähtien, jolloin koordinoitu yleisaika UTC otettiin käyttöön. Yhteensä niitä on lisätty viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana 22. Viimeisin lisäys oli 1.1.1999.
Takaisin pääsivulle