Toukokuussa yöt lyhenevät nopeasti. Kuun alussa pimeää on Etelä-Suomessa kolmisen tuntia, ja sen molemmin puolin on kaksi tuntia kestävä hämärä. Kuun puolivälin jälkeen pimeää ei enää tule lainkaan. Täällä Tuorlassa tähtitieteelliset havainnot loppuvat toukokuun alkupäivinä ja jatkuvat vasta elokuussa.
Utsjoella Aurinko ei laske lainkaan toukokuun puolivälin jälkeen. Siitä eteenpäin yöttömän yön alue siirtyy kohti etelää aina kesäpäivänseisaukseen saakka, jolloin se ulottuu hieman napapiirin eteläpuolelle. Jos Aurinko näkyisi tähtien tavoin pistemäisenä ja jos valoa taittavaa ilmakehää ei olisi, yötön yö ulottuisi täsmälleen napapiirille.
Kesäöiden vaalealta taivaalta voi erottaa vain muutaman kirkkaimman tähden. Toukokuussa iltayöllä etelässä on Karhunvartijan punertava Arcturus-tähti.
Idästä on nousemassa Kesäkolmio. Sen tähdet ovat Lyyran Vega, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair, jotka muodostavat lähes suorakulmaisin kolmion. Matalalla luoteessa lähellä auringonlaskun suuntaa näkyy vielä viides tähti, Ajomiehen Capella.
Toukokuussa Kesäkolmio on etelässä vasta aamulla, mutta kesän edetessä se kiertyy etelään yhä aikaisemmin. Heinäkuussa se on korkeimmillaan etelässä keskiyön tietämissä ja elokuussa iltayöllä heti auringonlaskun jälkeen.
Pian toukokuisen keskiyön jälkeen etelässä on Skorpionin tähdistö. Suomessa siitä näkyy vain pohjoisin osa ja sekin vain matalalla hämärän aikaan vaalealla taivaalla.
Planetaariossa voimme matkata hetkessä kauas etelään, josta tämä komea tähdistö näkyy paremmin. Mennäänpä siis katselemaan taivasta Kanarian saarten leveydeltä.
Skorpioni on pieni mutta vaarallinen niveljalkainen. Pistollaan skorpioni tappoi mahtavan metsästäjän Orionin. Jumalat sijoittivat sen taivaalle vastapäätä Orionia niin, etteivät ne ole samaan aikaan näkyvissä. Kun Orion laskee, Skorpioni nousee taivaalle, ja Skorpionin laskiessa Orion nousee.
Skorpionin kirkkain tähti Antares on punainen ylijättiläinen. Väriltään Antares muistuttaa Mars-planeettaa, mistä se on saanut nimensä, Areksen kaltainen. Ares oli kreikkalainen sodan jumala, jonka vastine roomalaisessa tarustossa oli Mars.
Jos Antares sijoitettaisiin Auringon paikalle, sen pinta ulottuisi jonnekin Marsin ja Jupiterin ratojen välille. Se säteilee energiaa noin 60 000 kertaa niin paljon kuin Aurinko. Koska tähti on paljon viileämpi kuin Aurinko, suurin osa säteilystä on infrapunaisen alueella. Kirkkaus vaihtelee puolisäännöllisellä tavalla, mikä merkinnee, että Antares voi milloin tahansa räjähtää supernovana.
Skorpionin itäpuolella on Jousimiehen tähdistö. Suomesta siitä näkyy vain muutama tähti hyvin heikosti.
Jousimies kuvataan tavallisesti jännitettyä jousta pitelevänä kentaurina. Tämä sotaisa hahmo poikkeaa taivaan toisesta kentaurista, lempeästä ja viisaasta Kheironista, joka tavallisesti liitetään Kentaurin tähdistöön. Jousimies on ilmeisesti vanhempi tähdistö kuin Kentauri. Sen paikalla on ollut hieman vastaavia hevoseen ja soturiin liittyviä hahmoja jo paljon ennen ajanlaskumme alkua.
Linnunradan keskus on Jousimiehen tähdistön suunnassa, vajaan 30 000 valovuoden etäisyydellä. Linnunradan keskustaa ei kylläkään voi nähdä näkyvän valon avulla, sillä välissä oleva tähtienvälinen aine peittää sen näkyvistä. Silti tähdistön alueella Linnunradan vyö loistaa niin kirkkaana, että sen nähdessään sitä kuvittelee helposti pilvistä heijastuvaksi kaupunkien valosaasteeksi. Kirkas loiste johtuu välissä olevan kierteishaaran tähdistä.
Linnunradan tasossa on paljon avoimia tähtijoukkoja ja tähtienvälisen aineen pilviä. Jousimiehen suunnassa niitä on erityisen runsaasti.
Komeimpia kohteita on M20 eli Trifid-sumu, joka ulottuu suunnilleen täydenkuun kokoiselle alueelle. Punainen väri johtuu ionisoituneesta vedystä, jonka nuorten, kuumien tähtien valo saa loistamaan. Sininen alue on heijastussumu, joka vain heijastaa tähtien valoa. Kirkkaiden sumujen edessä on vielä pimeä sumu, jonka tummien pölyjuovien vuoksi M20 näyttää jakautuneen kolmeen osaan. Tästä johtuu sen nimi Trifid eli kolmijakoinen.
Trifid-sumun eteläpuolella on Laguunisumu, M8. Hyvissä olosuhteissa se näkyy paljain silminkin, ei kuitenkaan Suomessa. Kaukoputkella sumusta voi erottaa pieniä pyöreitä pimeitä sumuja, jotka ovat syntymässä olevia tähtiä. Tunnettu Linnunradan tutkija Bart Bok alkoi kutsua näitä mustia täpliä globuleiksi.
Toukokuussa planeetoista näkyy illalla Saturnus ja aamulla juuri ennen auringonnousua Venus ja Jupiter.
Saturnus on alkukuusta korkeimmillaan etelässä Auringon laskiessa. Toukokuun ajan se laskee suunnilleen samaan aikaan kuin Aurinko nousee. Maa on edelleen lähellä renkaiden tasoa, joten rengasjärjestelmä näkyy melko heikosti.
Venus on Auringon länsipuolella ja nousee vajaa tunti ennen Aurinkoa aamuhämärän aikaan. Kirkkautensa vuoksi Venus on helppo havaita myös vaalenevalta taivaalta. Itse asiassa sen voi erottaa jopa päivätaivaalta, jos vain osaa katsoa juuri oikeaan suuntaan. Apuna voi käyttää Ursan Tähdet-vuosikirjaa, josta löytyy tieto Auringon ja Venuksen välisestä kulmasta eri päivinä.
Myös Jupiter on Auringon länsipuolella. Se nousee vähän ennen Venusta ja on nähtävissä matalalla aamuhämärän aikaan.
Toukokuussa voi edelleen nähdä haloilmiöitä, jotka syntyvät valon heijastuessa tai taittuessa jääkiteistä. Parhaat mahdollisuudet halojen havaitsemiseen on silloin, kun taivaalla näkyy ohutta yläpilveä tai taivas on hailakan sininen tai lähes valkea, jolloin taivaalla on paljon jääkiteitä.
Auringon ympärillä voi nähdä myös siitepölyn aiheuttamia kehiä. Kehät ovat tavallisesti pystysuoria soikioita. Ne ovat hyvin pieniä, joten niiden näkemiseksi Aurinko on peitettävä jotenkin näkyvistä ja apuna käytettävä tummia aurinkolaseja.
Keväällä varsinkin lepän ja männyn siitepöly aiheuttaa kehiä. Heinien ja muiden pienempien kasvien siitepölyä ei yleensä ole niin suuria määriä korkealla taivaalla, että se aiheuttaisi vastaavanlaisia kehiä.
Kesä- ja heinäkuussa tähtitaivaalta erottaa vain muutaman kirkkaimman tähden ja planeetan. Auringon tarkkailuun sen sijaan on hyvää aikaa, mutta valitettavasti Auringon aktiivisuus on nyt erittäin vähäistä eikä auringonpilkkuja ole vielä näkyvissä.
Niinpä palaamme tähtitaivaan ilmiöihin vasta elokuun ohjelmassa, jonka esitykset alkavat heinä-elokuun vaihteessa, kun yöt rupeavat taas pimenemään. Kesä- ja heinäkuun aikana esitämme kuukauden tähtitaivaan tilalla kansainväliseen tähtitieteen vuoteen liittyvää ohjelmaa, joka kertoo uusista, eri aallonpituuksilla tehdyistä havainnoista.