Suomen puolesta

Suomen kielen jatkuva raiskaaminen on tullut tiensä päähän. Sitä ei voi, eikä saa, enää sallia.

Olen laatinut aiheesta vetoomuksen, johon toivon mahdollisimman monen kielemme tulevaisuudesta kiinnostuneen yhtyvän. Lue vetoomus niin tiedät miksi.

En yritäkään väittää aina kirjoittavani - puhumattakaan puhuvani - täydellistä suomea. Siihen olisi hyvä pyrkiä - ainakin kirjoituksen osalta - mutta mielestäni olennaisinta kielenhuollossa onkin kielen ilmaisuvoiman säilyttäminen. Katso yllämainitusta vetoomuksesta mitä tällä tarkoitan.

Webissä on paljon hyviä sivuja ja sivustoja suomen kielen käytöstä. Tässä yksi parhaista: Jukka Korpelan Aineistoa suomen kielestä.

Omalla sivullani kirjaan joitakin ilmeisiä kielemme väärinkäyttömuotoja. Jatkossa saatan lisätä muuta hyödyllistä materiaalia.

1) Se suhuässä!

Aikaisemmin kirjoitus- ja nykyään tietokoneella on vaikea kirjoittaa hattu-s eli suhuässän merkki (Š š). Siksi on muodostunut kaksi tapaa kiertää ongelma. Jotkut kirjoittavat "sh", mikä sotii suomen kielen periaatetta vastaan, että yhtä äännettä vastaa yksi merkki. Toiset kirjoittavat "s", mikä puolestaan sotii suomen kielen periaatetta vastaan, että suomea kirjoitetaan niin kuin äännetään (muutamalla harvalla poikkeuksella, tietenkin). Suhuttoman ässän kirjoittaminen on kuitenkin erittäin tuomittavaa, koska tällöin sanaa tuntemattomat (lapset ja kieltämme opiskelevat ulkomaalaiset) saattavat alkaa ääntää sanaa ilman suhuässää. Alunperin suomen kielessä ei ässälle ollut kuin suhuässän äänne; sittemmin se korvautui nykyisellä ässällä lähes koko sanastomme uudistuessa lainasanoin. Suhuässän käytölle on siis historiallinen peruste ja sen käyttöä voi pitää olennaisena kielemme käytettävyyden ja ilmaisuvoiman kannalta.

Mitä sitten tehdä, kun suhuässämerkki on ylivoimainen saada aikaiseksi? Valitettavasti, yllä kirjoittamaani vedoten, ainoa ratkaisu on valita pienempi kahdesta pahasta eli kirjoittaa "sh". Näin rikotaan yksi äänne - yksi merkki -periaatetta, mutta vain hyvin marginaalisesti suomea kirjoitetaan niin kuin äännetään -periaatetta vastaan. Sen sijaan pelkän ässän käyttö rikkoo täysin molempia periaatteita vastaan. Kirjoitamme siis edelleen mieluiten šokki (vaihtoehtoisesti shokki) ja šamaani (shamaani). Lisää esimerkkejä on allaolevassa taulukossa. Huomaa, että joillakin sanoilla on varsinaisen suhuässällisen lisäksi perusässällinen ääntämysasu.

Oikein!

Väärin, mutta välttää suhuässämerkkien puuttuessa

Ehdottomasti väärin

apašši

apassi

apashshi, apashi

attašea

attashea

attasea

kašmir

kashmir

kasmir

klišee

klishee

klisee

montaaši

montaashi

montaasi

pašša

passa, pashsha, pasha

plantaaši

plantaashi

plantaasi

revanšši

revanshi, revanssi

revanshshi

šaahi

shaahi

saahi

šaali

shaali

saali

šakaali

shakaali, sakaali

šamaani

shamaani

samaani

šampoo

shampoo

sampoo

šamppanja

shamppanja, samppanja

šeikki

sheikki

seikki

šekki

shekki

sekki

šeriffi

sheriffi

seriffi

šillinki

shillinki

sillinki

šokki

shokki

sokki

šortsit

shortsit

sortsit

tušši

tussi

tushshi, tushi

š

Tarkista myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kommentti ja lausunto asiasta.

2) Miltä se maistuu?

Mikä ihmeen villitys nyt on iskenyt. Kaikki näyttää kauniille, maistuu hyvälle tai tuntuu pahalle. Siis että mitä! Kyllä se oikeasti näyttää kauniilta, maistuu hyvältä tai tuntuu pahalta. Et sinäkään varmasti sano "Kylläpä ruoka maistuu Pekalle." ja tarkoita, että olet syönyt Pekkaa ja tiedät, miltä hän maistuu. Jokainenhan tietää mitä lause oikeasti tarkoittaa.

3) Meidän kaunis omistusliitteemme

Yksi pitkälti mainoskielestä kirjoitettuunkin kieleen hiipinyt virheellinen tapa käyttää suomea on omistusliitteen jättäminen pois sanan perästä. Tapa tekee lauseista paitsi rumia lukea ja kuulla, myös usein epäselviä ja joskus jopa mahdottomia ymmärtää oikein. Kyllä lehdenkin nimenä on kauniimpi vaikka "Meidän kotimme" kuin sama ilman omistusliitettä.