Sivu valmistunut 10.07.1997.


Satakunnan laulu



1.
Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

2.
Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo.
Suurten selkäin, korpisoiden mailta tullen tuo,
koskin kuohuu, tulvoaapi, kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa luo.

3.
Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kotipelto kasvun kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.

4.
Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan,
niinkuin karhu korjustansa vihan vimmassaan
kansa sorron ikeen alta nousi, vaati vainoojalta vanhaa vapauttaan.

5.
Vielä Satakunnan mailla miehet vakaiset
tuntee esi-isäin lailla luonnon tuottehet.
Hallan soista karkoitellen rauhan töihin taltutellen kosket kuohuiset.

6.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.



 Tässä Satakunnan laulu siis esiintyy alkuperäisessä asussaan, jonka sille antoivat säveltäjä Aksel Törnudd (1874-1923) ja sanoittaja Aino Voipio (1883-1975). Sotien jälkeen Satakunnan maakuntaliitto päätti maakuntalaulukseen ylläolevan laulun ensimmäisen, kolmannen ja kuudennen säkeistön ja vielä muutti tuon kolmannen säkeistön säkeen "Kotipelto kasvun kantoi" muotoon "Kasvun kotipelto kantoi". Alkuperäinen Satakunnan laulu tehtiin Länsi-Suomen kansanopiston 20-vuotisjuhliin (juhannuspäivänä 1912).



Created by: Rami T. F. Rekola