kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
asteroidit |
Havainnoista saadaan suoraan asteroidin kirkkaus. Kun havaintoja tehdään eri aallonpituuksilla, saadaan selville väri tai heijastuneen säteilyn spektri. Myös säteilyn polarisaatio voidaan mitata.
Kun havaintoja tehdään eri vaihekulman arvoilla, saadaan asteroidin vaihekäyrä. Vaihekulman pienentyessä kirkkaus kasvaa. Usein vaihekulman alkaessa lähestyä nollaa havaitaan voimakas kirkastuminen, joka tunnetaan oppositioilmiönä.
Kun asteroidia havaitaan usean eri opposition aikana, asteroidin pyörimisakseli näkyy eri suunnista, ja kirkkauden vaihtelu on erilaista. Näiden havaintojen perusteella on mahdollista selvittää akselin suunta.
Useimpien asteroidien koot on laskettu niiden heijastaman valon määrästä. Tämä edellyttää kuitenkin tietoa pinnan heijastuskyvystä eli albedosta. Albedo voidaan arvioida asteroidin värin tai spektrin avulla.
Mitä enemmän kirkkaus vaihtelee, sitä enemmän asteroidin muodon täytyy poiketa pallosta. Tämä antaa keinon selvittää asteroidin muoto valokäyrähavainnoista. Tosin samanlainen vaihtelu voi olla seurausta myös siitä, että pinnan eri osien albedot ovat erilaiset. Muodon määrittäminen edellyttääkin kohtalaisen paljon havaintoja eri vaihekulmilla.
C-asteroidit ovat hiilipitoisia, tummia kappaleita, joiden geometrinen albedo on alle 0.06. Niiden koostumus muistuttaa kivimeteoriitteja.
S-asteroidit ovat vaaleampia, kivi-rauta-meteoriittien kaltaisia kappaleita, joissa on runsaasti silikaatteja.
Kaukaisen Kuiperin vyöhykkeen asteroidit ovat lähinnä komeettojen kaltaisia jäisiä kappaleita.