Vesimies Aquarius (Aquarii) Aqr
Vesimies on eläinradan tähdistö
Kauriin ja
Kalojen välissä.
Aurinko näkyy Vesimiehen
suunnassa suunnilleen helmikuun puolivälistä
maaliskuun alkupuolelle. Vesimiehen lähistöllä
on useita veteen liittyviä tähdistöjä.
Eteläpuolella on
Etelän kala, pohjoisessa
Delfiini, itäpuolella
Valaskala ja Kalat.
Kauempana idässä on Eridanus-virta.
Vesimiehen tähdet eivät muodosta kovin
selvästi hahmottuvaa kuviota. Helpoimmin
tähdistön löytää siirtymällä Pegasuksen
neliöstä neliön lävistäjän verran lounaaseen
(alaoikealle). Parhaiten Vesimies näkyy
elo--marraskuussa.
Mytologiaa
Vesimies kuvataan tavallisesti vesiruukkua
kantavaksi mieheksi. Ruukusta valuva
vesivirta päättyy Etelän kalan suuhun.
Tämä taivaalla virtaava vesi liittyy
Välimeren alueen sadekauteen.
Viitisentuhatta vuotta sitten Aurinko
oli Vesimiehen suunnassa talvipäivänseisauksen
aikaan, siis juuri sadekauden keskellä.
Suunnilleen puoli vuotta talvipäivänseisauksen
jälkeen päiväntasaajan ympäristön sateet
ulottuvat Niilin latva-alueille ja saavat
joen tulvimaan. Tähän liittyy egyptiläinen
uskomus, jonka mukaan Vesimies täyttää
ruukkunsa upottamalla sen Niilin veteen
ja aiheuttaa näin Niilin tulvan. Tulvan
aikaan Vesimies näkyi aikoinaan keskiyöllä
etelässä, siis Egyptistä katsottuna juuri
Niilin alkulähteiden suunnassa.
Tähtiä
R Aqr on pitkäjaksoinen muuttuja, jonka
kirkkaus vaihtelee välillä 5.8-11.6
magnitudia. Maksimissaan tähti näkyy
siten juuri ja juuri paljain silmin.
Jakson pituus on 386.96 vuorokautta.
Maksimien laskettuja hetkiä ovat mm.
7.4.1998, 29.4.1999 ja 20.5.2000.
Messier'n luettelon yksi erikoisuus on
M73,
joka on vain neljän tähden ryhmä.
Tähtijoukkoja
Vesimiehen näyttävin kohde on pallomainen joukko
M2,
joka näkyy helposti kiikarilla. Yksittäisiä
tähtiä alkaa erottua 10--15 cm:n kaukoputkilla.
Joukon koillisosassa saattaa näkyä tumma
ulospäin kaartuva juova. Joukon etäisyys
on noin 50000 valovuotta, joten se on
lähes kaksi kertaa niin kaukana kuin
Linnunradan keskus.
Toinen Vesimiehen pallomainen joukko on
M72,
joka on edellistä paljon himmeämpi.
Sumuja
NGC 7009 on planetaarinen sumu, jolle
lordi Rosse
antoi nimen Saturnus-sumu.
Nimen syynä on sumun poikki kulkeva
tumma juova, jonka vuoksi sumu muistuttaa
hieman Saturnusta. Juova näkyy kuitenkin
vain suurella kaukoputkella.
NGC 7293 on mahdollisesti meitä lähinnä
oleva planetaarinen sumu; sen etäisyydeksi
on arvioitu 120 pc eli 400 valovuotta.
Valokuvissa näkyy sumun kierteinen
muoto, minkä vuoksi sumu tunnetaan myös
nimellä Helix-sumu (eli Kierresumu).
Sumun näennäinen läpimitta on peräti 15'
eli puolet Kuun läpimitasta. Pintakirkkaus
on hyvin alhainen, joten sumun näkemiseen
tarvitaan hyvät olosuhteet ja valovoimainen
kiikari tai kaukoputki. Silloinkin sumu
näkyy melko heikosti, eikä kierrerakennetta
pysty erottamaan.