Delfiini Delphinus (Delphini) Del

Delfiini on pieni pohjoistaivaan tähdistö Joutsenen eteläpuolella, Kotkan ja Pegasuksen välissä. Se näkyy etelässä keskiyöllä elokuun alkupuolella ja syys-lokakuussa iltaisin. Vaikka Delfiini onkin pienikokoinen ja koostuu melko himmeistä tähdistä, se on helppo tunnistaa, ja muodoltaan sen voi jopa kuvitella muistuttavan delfiiniä.

Delfiini on yksi vanhoista tähdistöistä, jotka oli nimetty jo antiikin aikoina. Ptolemaioksen Almagestin tähtiluettelo ilmoittaa kymmenen Delfiinin tähden paikan.

Mytologiaa

Yhden tarun mukaan meren jumala Poseidon yritti valloittaa vaimokseen Oceanuksen tytärtä, merenneito Amphitritea, joka ei kuitenkaan ollut asiasta yhtä innostunut, vaan pakoili Poseidonia. Poseidonin lähettämä delfiini löysi kuitenkin aina Amphitriten ja kehui tälle Poseidonia, kunnes Amphitrite lopulta antoi periksi. Tästä kiitollinen Poseidon sijoitti delfiinin tähdistöksi taivaalle.

Toinen taru liittyy harpunsoittaja Arioniin, joka taidoillaan hankki huomattavan omaisuuden Korintin kuninkaan Perianderin hovimuusikkona. Kerran Arion halusi lähteä käymään kotimaassaan, ja saikin kuninkaalta laivan matkaa varten. Tietäessään Arionin rikkaaksi merimiehet päättivät heittää matkustajansa mereen ja jakaa tämän omaisuuden. Arion pyysi kuitenkin saada vielä viimeisenä tekonaan soittaa kerran harppua. Arion esitti Apollolle ylistyslaulun, joka miellytti jumalaa. Kun Arion oli heitetty mereen, Apollo lähetti delfiinin, joka kuljetti Arionin turvaan. Kun merimiehet palasivat matkaltaan, Arion oli vastassa kelvottomia, jotka kuningas heitätti tyrmään. Kiitokseksi Arion pystytti Apollon temppeliin delfiiniä esittävän patsaan, jonka Apollo sitten kohotti tähtitaivaalle.

Tähtiä

Delfiini on tullut kuuluisaksi siihen liittyvästä käytännön pilasta. Giuseppe Piazzin 1814 julkaisemassa Palermon luettelossa kahdelle kirkkaimmalle tähdelle on annettu nimet Svalocin ja Rotanev.

Amiraali William Smyth, josta myöhemmin tuli tunnettu tähtitieteen harrastaja, tutustui Piazziin palvellessaan Välimeren laivastossa. Hänkään ei tunnu olleen perillä nimien alkuperästä, sillä kuuluisassa tähtitaivaan oppaassaan The Bedford Catalogue vuodelta 1844 hän kauhistelee näitä nimiä:

beta Delphini: Mitä hienoin kolminkertainen tähti - - - Kolmikon päätähti esiintyy Piazzin luettelossa barbaarimaisella nimellä Rotanev, joka vastustaa kaikkinaista johtamista ja etymologiaa.

alpha Delphini: Palermon luettelossa alpha Delphini esiintyy kakofonisella ja barbaarisella nimikkeellä Svalocin. Mutta ei mikään kaivautuminen Almagestiin, El Battánîn, Ibn Yúnisin tai muiden auktoriteettien töihin auta muodostamaan rationaalista konjektuuria siitä, mistä väärästä lukemisesta, väärästä kirjoituksesta tai väärästä soveltamisesta niin outo metamorfoosi olisi voinut syntyä.

Runsas puoli vuosisataa Bedfordin luettelon jälkeen ilmestyi Richard Allenin kirja Star Names. Sieltä löytyy nimien selitys:

Omituisia nimiä Sualocin ja Rotanev käytettiin näille tähdille ensimmäisen kerran 1814 ilmestyneessä Palermon luettelossa, ja ne olivat pitkään mysteeri kaikille, ja näköjään Smythille suuri arvoitus, jota hän ei ehkä koskaan ratkaissut, vaikka tunsikin hyvin läheisesti Palermon observatorion henkilökunnan. Webb keksi kuitenkin nimien alkuperän kääntämällä niiden kirjaimet takaperin ja lukemalla Nicolaus Venator, joka oli Piazzin apulaisen ja seuraajan Niccolo Cacciatoren nimen latinankielinen muoto. Mutta Miss Rolleston kirjoitti erikoisessa kirjassaan Mazzaroth, jota jossakin päin pidetään auktoriteettina, että alpha:n nimi on johdettu

Arabian sanasta Scalooin, nopea (veden virtauksesta);

ja beta:n nimi

Syyrian ja kaldean sanasta Rotaneb, tai Rotaneu, nopeasti virtaava (kuten vesi uomassa).

Tähtijoukkoja

Kaikki Delfiinin alueelta löytyvät syvän taivaan kohteet ovat varsin himmeitä. Niistä kirkkaimpia ovat pallomaiset joukot NGC 6934 ja NGC 7006.