Suomalainen mytologia

Suomalaisesta kansanperinteestä löytyy varsin vähän tähtitaivaaseen liittyviä taruja. Aiheesta on myös julkaistu tutkimuksia erittäin vähän.

Otava

Ison karhun osalle annettu suomenkielinen nimi Otava tarkoittaa joen poikki viritettävää verkkoa, jota käytettiin erityisesti lohen pyyntiin.

Kalevalan XXIII runossa annetaan ohjeita nuorelle vaimolle. Runon mukaan vaimon tulee nousta aamulla kukon kiekaistessa. Jos kukko on epäkunnossa, ajan voi katsoa Otavasta:

Kun ei kukko laulakana, ei äännä isännän lintu,
piä kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi,
käyös ulkona usein, käyös kuuta katsomassa,
otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä!

Konsa oike'in Otava, sarvet suorahan suvehen,
pursto perin pohjaisehen, silloin aikasi sinulla
nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän,
saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta,
tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.

Tähtitaivaan vuotuisen liikkeen vuoksi tällainen ohje ei sovellu koko vuodelle. Parhaiten se sopii alkusyksyyn, jolloin Otavan varsi osoittaa pohjoiseen aamuvarahin, juuri ennen auringonnousua. Esimerkiksi maaliskuussa Otava olisi mainitussa asennossa illalla Auringon laskiessa.

Seulaset

Pleiadien seulaan viittaava nimi on ominainen suomensukuisten kielten alueelle. Vastaavaa nimeä on käytetty Suomen lisäksi Unkarissa ja Baltian maissa.

Venäjän Otava ???

Orion

Orionin tähdistön keskiosan, Orionin vyön ja Orionin miekan muodostama, viikatetta muistuttava kuvio tunnetaan Suomessa Väinämöisen viikatteena. Orionin vyötä on kutsuttu myös Kalevan miekaksi