Pysyvän tilan teoria

Pysyvän tilan teoria on maailmankaikkeuden kehityksen malli, jossa tapahtuu laajenemista, mutta tiheys säilyy silti vakiona, koska tyhjästä syntyy jatkuvasti uutta ainetta. Toisin kuin nykyisessä alkuräjähdysteoriassa pysyvän tilan maailmankaikkeudella ei tarvitse olla lainkaan alkua eikä loppua.

Teorian esittivät 1950-luvulla Hermann Bondi, Fred Hoyle ja Thomas Gold. Koska teoria ei pysty kunnolla selittämään havaintoja, siitä on nykyään luovuttu. Pysyvän tilan mallissa maailmankaikkeuden pitäisi näyttää samanlaiselta kaikilla etäisyyksillä. Havaintojen mukaan hyvin suurilla etäisyyksillä näyttää kuitenkin esiintyvän kohteita, joita ei ole lähiavaruudessa. Alkuräjähdysmallissa tämä ero selittyy luonnollisella tavalla kohteiden ajallisen kehityksen avulla.