Kvasaari

Kvasaarit ovat pistemäisiä ja absoluuttisesti hyvin kirkkaita valolähteitä. Termi kvasaari tulee sanoista quasistellar object, tähdenkaltainen kohde. Suurten etäisyyksien vuoksi näennäiset kirkkaudet ovat alhaisia, ja suurillakin kaukoputkilla kohteiden tunnistaminen on vaikeaa niiden tähtimäisyyden vuoksi.

Kvasaarit löytyivät vuonna 1963. Maarten Schmidt tulkitsi kohteen 3C273 optisen spektrin viivat punasiirtyneiksi 15.8 prosenttia. Tämä oli silloin ennennäkemätöntä. Doppler-siirtymäksi tulkittuna se vastaisi pakonopeutta 47000 km/s, josta voidaan laskea kvasaarin 3C273 etäisyydeksi 600 Mpc eli 2 miljardia valovuotta. Nykyisin tunnetaan jo parikymmentä kvasaaria, joiden punasiirtymät ovat yli 4 (eli 400 %).

Kvasaarien kirkkaus vaihtelee nopeasti. Muutoksia havaitaan jopa vuorokauden aikaskaalassa. Tästä tiedämme, että säteilyn lähde on todella pieni, vain suunnilleen Aurinkokunnan kokoinen. Kuitenkin kvasaareista vapautuu energiaa jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin tavallisesta galaksista. Yksi mahdollinen selitys energialähteelle on suuri, miljoonien aurinkojen massainen musta aukko, johon putoaa muutaman tähden massan verran materiaa vuodessa. Kvasaareja pidetään jonkintyyppisten aktiivisessa kehitysvaiheessa olevien galaksien ytiminä.