Tähtitaivas, tähtiaika 18 tuntia
Tässä asennossa näkyvän tähtitaivaan havaitseminen
on sangen vaikeaa, sillä tähtiajan ollessa 18 tuntia
ei missään Suomen alueella tule täysin pimeää.
Parhaat mahdollisuudet ovat Etelä-Suomessa toukokuussa
ennen auringonnousua ja heinäkuussa auringonlaskun
jälkeen. Toukokuun lopussa taivas näkyy tässä
asennossa kello 3 kesäaikaa aamulla ja heinäkuun lopulla
kello 23 kesäaikaa.
Etelässä ovat Lyyra,
Herkules,
Käärmeenkantaja,
Käärmeen itäosa eli Käärmeen häntä
ja Kilpi. Osa
Jousimiehestä
näkyy Etelä-Suomessa juuri ja juuri
horisontin yläpuolella. Lännessä ovat Karhunvartija
ja Iso karhu, idässä Joutsen ja Pegasus. Leijona
on laskemassa länteen.
Kaakossa on Denebin, Vegan
ja Altairin muodostama Kesäkolmio.
Nämä Kesäkolmion tähdet ja Arcturus ovat
usein ainoat tähdet, jotka vaalealta kesäyön
taivaalta voi erottaa.
Linnunrata kulkee koillisesta etelään,
Perseuksen, Kassiopeian, Joutsenen, Kotkan,
Kilven ja Jousimiehen tähdistöjen kautta.
Tähtiajan ollessa 18 tuntia ekliptika
kulkee napapiirillä pitkin horisonttia.
Muuallakin Suomen leveyksillä ekliptika
näkyy hyvin lähellä horisonttia, joten
tähtitaivaan ollessa tässä asennossa on
mahdollista nähdä samanaikaisesti
useita planeettoja. Tosin ne ovat kaikki varsin
matalalla ja vain kirkkaimmat niistä erottuvat
vaalealta taivaalta.
Seuraavassa mainitut kohteet on esitelty tämän
kartan yhteydessä, koska tässä ne ovat eteläsuunnassa.
Ne näkyvät kyllä paremmin muina vuodenaikoina.
Tähtiä
Lohikäärmeen kirkkain tähti gamma Dra eli
Eltanin on tärkeä kohde tähtitieteen historian
kannalta. Se kulkee Lontoon zeniitin kautta, ja
1700-luvulla James Bradley
yritti mitata sen parallaksin eli Maan rataliikkeestä aiheutuvan
suunnan muutoksen. Yllätyksekseen hän huomasi
tähden suunnan kyllä muuttuvan, mutta väärällä
tavalla. Ennen pitkää Bradley oivalsi muutosten
johtuvan valon äärellisestä nopeudesta: tämän
aberraation vuoksi tähti näkyy hieman maapallon
rataliikkeen suuntaan siirtyneenä.
Kaksoistähtiä
epsilon Lyrae on nelinkertainen tähti Lyyran
tähtikuviossa. Se on muodostunut kahdesta
tähtiparista. Jo paljain silmin se näkyy kahtena
tähtenä, mutta katsottaessa yli 10 cm:n
kaukoputkella nämä kaksi tähteä hajoavat kahtia.
Muuttuvia tähtiä
R Lyr on puolisäännöllinen muuttuja, jonka
kirkkaus vaihtelee välillä 3.9-5.0 magnitudia
noin 46 vuorokauden jaksoissa.
Tähtijoukkoja
M11
on avoin tähtijoukko Kilven tähdistössä.
Joukko tunnetaan myös nimellä Villisorsa.
Siihen kuuluu noin 600 tähteä ja se
sijaitsee 6000 valovuoden etäisyydellä.
Parhaita puoliaan M11 esittelee yli 15 cm:n
kaukoputken omistajille; kiikarin
läpi tuijottelijat näkevät sen sumutäplänä.
M92 on
toinen Herkuleen tähdistössä oleva
pallomainen tähtijoukko. Joukon tähdet ovat
tiheämmässä kuin M13:ssa, ja se näyttää
vaatimattomammalta kuin M13.
Sumuja
M57
lienee yksi tunnetuimmista syvän taivaan
kohteista. Tämä planetaarinen sumu tunnetaan
muotonsa vuoksi Lyyran rengassumuna. Vaikka
sumun kulmaläpimitta on vain
kaariminuutti, se on kohtuullisen helppo löytää
Lyyran tähtikuviosta. Sumu sijaitsee beta- ja
gamma-tähtien yhdyslinjalla. Pienellä
kaukoputkella se näkyy sumutäplänä. Isolla
kaukoputkella on renkaan elliptinen muoto
nähtävissä. Sumu on noin 2000 valovuoden etäisyydellä.
Sumun keskellä on himmeä tähti, jonka näkemiseen
vaaditaan varsin kookas kaukoputki.