Tähtitaivas, tähtiaika 18 tuntia

Tässä asennossa näkyvän tähtitaivaan havaitseminen on sangen vaikeaa, sillä tähtiajan ollessa 18 tuntia ei missään Suomen alueella tule täysin pimeää. Parhaat mahdollisuudet ovat Etelä-Suomessa toukokuussa ennen auringonnousua ja heinäkuussa auringonlaskun jälkeen. Toukokuun lopussa taivas näkyy tässä asennossa kello 3 kesäaikaa aamulla ja heinäkuun lopulla kello 23 kesäaikaa.

Etelässä ovat Lyyra, Herkules, Käärmeenkantaja, Käärmeen itäosa eli Käärmeen häntä ja Kilpi. Osa Jousimiehestä näkyy Etelä-Suomessa juuri ja juuri horisontin yläpuolella. Lännessä ovat Karhunvartija ja Iso karhu, idässä Joutsen ja Pegasus. Leijona on laskemassa länteen.

Kaakossa on Denebin, Vegan ja Altairin muodostama Kesäkolmio. Nämä Kesäkolmion tähdet ja Arcturus ovat usein ainoat tähdet, jotka vaalealta kesäyön taivaalta voi erottaa.

Linnunrata kulkee koillisesta etelään, Perseuksen, Kassiopeian, Joutsenen, Kotkan, Kilven ja Jousimiehen tähdistöjen kautta.

Tähtiajan ollessa 18 tuntia ekliptika kulkee napapiirillä pitkin horisonttia. Muuallakin Suomen leveyksillä ekliptika näkyy hyvin lähellä horisonttia, joten tähtitaivaan ollessa tässä asennossa on mahdollista nähdä samanaikaisesti useita planeettoja. Tosin ne ovat kaikki varsin matalalla ja vain kirkkaimmat niistä erottuvat vaalealta taivaalta.

Seuraavassa mainitut kohteet on esitelty tämän kartan yhteydessä, koska tässä ne ovat eteläsuunnassa. Ne näkyvät kyllä paremmin muina vuodenaikoina.

Tähtiä

Lohikäärmeen kirkkain tähti gamma Dra eli Eltanin on tärkeä kohde tähtitieteen historian kannalta. Se kulkee Lontoon zeniitin kautta, ja 1700-luvulla James Bradley yritti mitata sen parallaksin eli Maan rataliikkeestä aiheutuvan suunnan muutoksen. Yllätyksekseen hän huomasi tähden suunnan kyllä muuttuvan, mutta väärällä tavalla. Ennen pitkää Bradley oivalsi muutosten johtuvan valon äärellisestä nopeudesta: tämän aberraation vuoksi tähti näkyy hieman maapallon rataliikkeen suuntaan siirtyneenä.

Kaksoistähtiä

epsilon Lyrae on nelinkertainen tähti Lyyran tähtikuviossa. Se on muodostunut kahdesta tähtiparista. Jo paljain silmin se näkyy kahtena tähtenä, mutta katsottaessa yli 10 cm:n kaukoputkella nämä kaksi tähteä hajoavat kahtia.

Muuttuvia tähtiä

R Lyr on puolisäännöllinen muuttuja, jonka kirkkaus vaihtelee välillä 3.9-5.0 magnitudia noin 46 vuorokauden jaksoissa.

Tähtijoukkoja

M11 on avoin tähtijoukko Kilven tähdistössä. Joukko tunnetaan myös nimellä Villisorsa. Siihen kuuluu noin 600 tähteä ja se sijaitsee 6000 valovuoden etäisyydellä. Parhaita puoliaan M11 esittelee yli 15 cm:n kaukoputken omistajille; kiikarin läpi tuijottelijat näkevät sen sumutäplänä.

M92 on toinen Herkuleen tähdistössä oleva pallomainen tähtijoukko. Joukon tähdet ovat tiheämmässä kuin M13:ssa, ja se näyttää vaatimattomammalta kuin M13.

Sumuja

M57 lienee yksi tunnetuimmista syvän taivaan kohteista. Tämä planetaarinen sumu tunnetaan muotonsa vuoksi Lyyran rengassumuna. Vaikka sumun kulmaläpimitta on vain kaariminuutti, se on kohtuullisen helppo löytää Lyyran tähtikuviosta. Sumu sijaitsee beta- ja gamma-tähtien yhdyslinjalla. Pienellä kaukoputkella se näkyy sumutäplänä. Isolla kaukoputkella on renkaan elliptinen muoto nähtävissä. Sumu on noin 2000 valovuoden etäisyydellä. Sumun keskellä on himmeä tähti, jonka näkemiseen vaaditaan varsin kookas kaukoputki.