kotisivu hakemisto kartat kohteet teoriaa aurinkokunta Mars

Mars

radan isoakselin puolikas227.9 miljoonaa km = 1.52 AU
kiertoaika Auringon ympäri 1.88 vuotta
radan eksentrisyys 0.093
radan inklinaatio 1.85°
läpimitta 6800 km
pyörähdysaika 24 h 37 min 22.7 s
massa 6.42×1023 kg
tiheys 3.9 g/cm3
geometrinen albedo 0.15
magnitudi oppositiossa -2.0
kuita 2

Kuut:

Mars on neljäs planeetta Auringosta lukien ja samalla uloin maankaltaisista planeetoista. Marsin pyörähdysaika on vain runsaat puoli tuntia pitempi kuin maapallolla.

Mars (kuva NASA)

Suurimman osan ajasta Mars näkyy melko heikosti. Ajoittain se kuitenkin on huomattavan kirkas. Tämä tapahtuu oppositioiden aikana, jotka toistuvat vajaan kahden vuoden (noin 780 vuorokauden) välein. (ks. ulkoplaneetan liike).

Maasta käsin Mars näkyy pienenä punertavana levynä, jossa on tummempia alueita ja navoilla valkeat napalakit. Jo 1800-luvulla oletettiin, että tummemmat alueet ovat kasvillisuutta ja napalakit jäätä. Osittain oltiinkin oikeassa. Napalakit todella ovat jäätä, mutta kasvillisuuta Marsissa ei ole; tummemmat alueet ovat pinnalla ajelehtivaa pölyä.

Marsissa myös luultiin nähdyn kanavia. Tunnetuimpia kanavien puolustajia olivat italialainen Giovanni Schiaparelli ja yhdysvaltalainen Percival Lowell. Kanavia arveltiin marsilaisten aikaansaannoksiksi. Luotaimet eivät kuitenkaan löytäneet merkkiäkään kanavista, vaan ne ovat olleet vain näköharhoja.

Marsin pinnalla on kraattereita, joista suurin osa on meteoriittien törmäyskraattereita, mutta joukossa on myös tulivuoren kraattereita.

Suurin Marsin tulivuorista on Olympus Mons, jonka huippu on yli 20 kilometriä ympäröivää tasankoa korkeammalla. Läpimitta juuresta on noin 600 km. Olympus Mons on aurinkokunnan suurin tunnettu tulivuori.

Marsin pinnan ikä vaihtelee. Tulivuorialueella, Marsin pohjoisella pallonpuoliskolla pinta on suhteellisen nuorta ja meteoriittikraattereita on varsin vähän. Eteläisellä pallonpuoliskolla on näkyvissä Marsin vanha pinta, joka on täynnä erikokoisia kraattereita.

Vuonna 1976 Yhdysvaltain Viking 1 ja 2 -luotaimet laskeutuivat Marsin pinnalle ja kuvien lisäksi mm. ottivat näytteitä pinta-aineesta. Eräänä tarkoituksena oli etsiä elämän merkkejä. Analyyseissä ei kuitenkaan löydetty orgaanisia yhdisteitä.

Marsin pinta on punainen. Väri johtuu raudan oksideista (ruosteesta). Pinta- aineesta rautaa on peräti noin 13 %. Aika-ajoin voimakkaanakin puhaltavat tuulet nostavat pölyä korkealle ilmakehään, joten taivaskin on Marsissa punertava. (kuva NASA)

Ilmakehä on hyvin ohut, paine pinnalla on vain noin 1/200 maapallon ilmakehän paineesta. Pääasiallisin yhdiste on hiilidioksidi (noin 95 %), typpeä on 2 % ja happea 0.1-0.4 %. Vesihöyryä on myös erittäin vähän; sensijaan arvellaan että planeetalla ammoin ollut vesi on varastoitunut pinnan alle ikiroudaksi. Napalakit ovat osittain vesijäätä, osittain hiilidioksidijäätä.

Marsin kohteita