Integraalilaskentaa

Huom: tässä on käytetty seuraavia merkintöjä:
\int tarkoittaa integraalimerkkiä,
\intab on määrätty integraali a:sta b:hen,
| on sijoitus,
| ab f(x) = f(b) - f(a).

Integraalilaskennan perustehtävä on, miten lasketaan jonkin mielivaltaisen käyrän y = f(x) rajoittaman pinnan ala.

Osoittautuu, että tehtävä on sukua differentiaalilaskennalle; kyseessä on derivoinnille käänteinen operaatio. Derivointi on helppo mekaaninen toimitus: kaikkien alkeisfunktioiden ja niiden lausekkeiden derivaatat osataan laskea. Integrointi on paljon vaikeampaa. Melko yksinkertaisiakaan funktioita ei välttämättä pystytä integroimaan analyyttisesti. Ne voidaan kuitenkin aina laskea numeerisesti. Toinen mahdollisuus on arvioida funktiota sopivalla sarjakehitelmällä, jolloin se on helposti integroitavissa.

Määrätty integraali

Likiarvo integraalille saadaan allaolevan kuvan mukaisesti jakamalla integroimisväli kaistaleisiin ja laskemalla yhteen niiden pinta-alat.

Integraalin arvo saadaan, kun tässä välin pituuden Delta x annetaan lähestyä nollaa. Yhteenlaskettavien kaistaleiden lukumäärä kasvaa samalla rajatta, mutta niiden pinta-alat pienenevät. Jos yhtenlaskettu pinta-ala lähestyy jotakin raja-arvoa, funktio on integroituva.

Tällä tavoin mikä tahansa funktio voidaan aina integroida numeerisesti: lasketaan vain yhteen funktion arvot riittävän tiheässä pistejoukossa.

Integraalifunktio

Voidaan osoittaa, että integraalin arvo on

A = F (b) - F (a),

missä F on alkuperäisen funktion f integraalifunktio. Se on funktio, jonka derivaatta on f:

d F (x)/dx = f (x)

Jos funktio F toteuttaa tämän vaatimuksen, samoin tekee F + C, missä C on mikä tahansa vakio, sillä vakion derivaatta on nolla. Integraalifunktio ei siten ole yksikäsitteinen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta määrätyn integraalin arvoihin, sillä vähennyslaskussa F (b) - F (a) vakion arvot kumoavat toisensa.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu joitakin integraalifunktioita. Integraalifunktion etsimiseen ei ole samanlaisia yleispäteviä sääntöjä kuin derivointiin. Lopputulos voidaan aina tarkistaa kokeilemalla, onko integraalifunktion derivaatta = alkuperäinen funktio.

f (x) F (x)
1 / x ln x
xn xn+1 / (n + 1)
ax ax / ln a
ex ex
ln x x ln x - x
sin x - cos x
cos x sin x
tan x - ln cos x

Moninkertaiset integraalit

Funktion f integraali jonkin pinnan A yli

I = \intA f dA

voidaan laskea kaksinkertaisena integraalina lausumalla pinta-alkio dA koordinaattien differentiaalien avulla. Esimerkiksi suorakulmaisessa koordinaatistossa on

dA = dx dy

ja napakoordinaatistossa

dA = r dr d phi.

Ensiksi laskettavan integraalin integroimisrajat saattavat olla toisen muuttujan funktioita.

Esimerkiksi funktion xey integraali ylläolevan kuvan alueen yli on

I = \intA xey dA = \intx=01 \inty=02xxey dx dy
= \int01 [ | 02x xey ] dx = \int01 (xe2x-x) dx
= |01 (1/2)xe2x - (1/4)e2x - (1/2)x2 = (1/4)(e2 - 1).

Pinnan ei tarvitse olla tasossa. Esimerkiksi pallon pinta-ala on

A = \intS dS,

missä integrointi suoritetaan pallon pinnan S yli. Tällöin pinta-alkio on

dS = R2 cos \theta d\phi d\theta,

ja pinta-ala on

A = \int\phi=02\pi \int\theta=-\pi/2\pi/2 R2 cos \theta d\phi d\theta
= \int02\pi [ | -\pi/2\pi/2 R2 sin \theta ] d\phi
=\ int02\pi 2R2 d\phi = 4\pi R2.

Vastaavasti avaruusintegraali

I=\intV f dV

voidaan laskea kolminkertaisena integraalina. Tilavuuselementti dV on suorakulmaisessa koordinaatistossa

dV = dx dy dz,

sylinterikoordinaatistossa

dV = r dr d\phi dz

ja pallokoordinaatistossa

dV = r2 cos \theta dr d\phi d\theta

(tai r2 sin \theta dr d\phi d\theta riippuen siitä, mitataanko kulma \theta xy-tasosta vai z-akselista).

Esimerkiksi R-säteisen pallon tilavuus on

V = \intV dV
= \intr=0R \int\phi=02\pi \int\theta=-\pi/2\pi/2 r2 cos \theta dr d\phi d\theta
= \int0R \int02\pi [ | -\pi/2\pi/2 r2 sin\theta ] dr d\phi
= \int0R \int02\pi 2r2 dr d\phi
= \int0R 4\pi r2 dr
= | 0R 4\pi r3/3
= (4/3)\pi R3.