Kuun rakenne

Kuun pinnalta erottaa helposti vaaleampia mantereita ja tummempia meriä eli mare-alueita. Nimitykset ovat historiallista perua, ja niitä käytetään yhä, vaikkei kuussa vettä olekaan. Meret ovat noin 4 miljardia vuotta vanhoja hyvin suuria meteorikraattereita, jotka ovat sittemmin täyttyneet Kuun sisäosista tihkuneella laavalla. Maahan näkymättömällä puolella ei ole samanlaisia laajoja meriä kuin Maahan kääntyneellä puoliskolla.

Kuun pinta on kraatterien peittämä. Kaikki ne ovat syntyneet meteoripommituksen tuloksena. Ne ovat säilyneet miljardeja vuosia, koska Kuussa ei ole ilmakehää eikä vettä, eikä eroosio pääse kuluttamaan pinnan muotoja.

Kuun kiinteä vaippa (litosfääri) ulottuu noin 800-1000 kilometrin syvyyteen. Sen sisäpuolella oleva ydin (astenosfääri) on ainakin osittain sula, koska havaintojen mukaan poikittaiset järistysaallot eivät pääse etenemään sen lävitse.

Allaolevassa kuvassa kuoren ja merten paksuutta ja pinnan epätasaisuutta on huomattavasti liioiteltu.