kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
Tähtitieteellisissä havainnoissa kaukoputkella on kolme päätehtävää:
Optisen kaukoputken tärkein ja kallein osa on objektiivi. Mitä suurempi objektiivi on, sitä suuremmalta alueelta se kerää valoa ja sitä himmeämpiä kohteita kaukoputkella voi havaita. Objektiivin koosta riippuu myös teoreettinen erotuskyky, eli kuinka lähekkäisiä yksityiskohtia kaukoputkella voi erottaa toisistaan. Objektiivina voi toimia joko linssi tai peili. Objektiivin polttovälistä riippuu, mikä on sen muodostaman kuvan mittakaava.
Harrastajakaukoputkilla taivasta katsellaan usein visuaalisesti. Silloin objektiivin muodostamaa kuvaa katsotaan okulaarilla. Vaihtamalla okulaaria voi helposti vaihtaa kaukoputken antamaa suurennusta. Suurta suurennusta käytettäessä näkökenttä on yleensä hyvin pieni.
Ammattikäytössä oleviin kaukoputkiin on yleensä kiinnitetty jokin mittalaite, josta havainnot siirtyvät suoraan tietokoneelle.
Kaukoputken suurennus on yleemsä paljon suurempi kuin tavallisen kiikarin, joten putken pienetkin värähtelyt saavat kohteen poukkoilemaan levottomana näkökentässä. Siksi kaukoputki on aina kiinnitettävä jalustalle.
Kaukoputken pienen näkökentän vuoksi sen suuntaamiseen tarvitaan etsintä, pienempää kaukoputkea, jossa on pieni suurennus ja suuri näkökenttä.
Näiden kaukoputken lähes pakollisten osien lisäksi käytetään erilaisia suotimia ja muita lisävarusteita.
Ks. myös optiikka.