Gammahavainnot

Gammatähtitiede tutkii säteilykvantteja, joiden energia vaihtelee välillä 105 - 1014 eV. Gamma- ja röntgentähtitieteen rajaksi valittu 105 eV vastaa 10-11 m:n aallonpituutta. Raja ei kuitenkaan ole kiinteä, vaan kovien (= suurienergisten) röntgensäteiden ja pehmeiden gammasäteiden alueet voivat mennä hieman päällekkäin.

Ultravioletti, näkyvä valo ja infrapunasäteily ovat kaikki peräisin atomien elektroniverhon energiatilojen muutoksista. Sen sijaan gamma- ja röntgensäteily syntyvät atomiydinten energiatilojen muutoksissa ja alkeishiukkasten keskinäisissä vuorovaikutuksissa. Siksi lyhimmillä aallonpituuksilla tehtävät havainnot antavat tietoa toisenlaisista prosesseista kuin aiemmin tutkitut säteilyalueet.

Ensimmäiset havainnot gammalähteistä saatiin 1960-luvun lopulla, kun OSO 3-tekokuussa ollut laite havaitsi Linnunradan gammasäteilyn. Myöhemmin on lähetetty muutamia gammatähtitieteelle omistettuja tekokuita, joista tärkeimmät ovat SAS 2, COS B, HEAO 1 ja 3 sekä Compton Gamma Ray Observatory (GRO).

Gammasäteilyn kvantilla on miljoonia kertoja suurempi energia kuin näkyvällä valolla, ja siksi sitä ei voi kerätä samanlaisilla laitteilla kuin esimerkiksi valoa. Gammakvanttien havaitseminen perustuu erilaisiin tuikeilmaisimiin. Niissä on tavallisesti päällekkäin useita kerroksia ilmaisinlevyjä, joissa gammasäteily muuttuu valosähköisen ilmiön kautta valomonistimella havaittavaksi valoksi.

Gammakvantin energia saadaan selville siitä, kuinka syvälle ilmaisimeen kvantti tunkeutuu. Kvantin jättämien jälkien perusteella saadaan selville myös likimääräinen tulosuunta. Näkökenttä on rajoitettu tietylle alueelle varjostimen avulla. Suuntatarkkuus on kuitenkin heikko ja gammatähtitieteessä erotuskyky onkin kaukana muiden aaltoalueiden erotuskyvystä.