Kuvavahvistin

Fotokatodiin perustuvia erilaisia kuvavahvistimia on käytetty 60-luvulta lähtien. Kuvavahvistimessa tieto elektronin lähtöpaikasta fotokatodilla säilyy ja "vahvistettu" kuva muodostetaan fluorisoivalle varjostimelle. Tämä kuva voidaan sitten tallentaa esimerkiksi CCD-kameralla. Kuvavahvistimen etuina on mm. että hyvin heikkojakin kohteita voidaan kuvata lyhyillä valotusajoilla tai voidaan havaita aallonpituusalueilla, joissa ilmaisimen herkkyys huono.

Fotokatodilta irronneet elektronit kiihdytetään muutaman kilovoltin jännitteellä ennen kuin ne osuvat kohtiolle, johon syntyy sähkövarauksen muodossa oleva kuva. Valotuksen jälkeen kohtion pinnan eri pisteiden varaus luetaan pyyhkäisemällä elektronisuihkulla kohtion pinnan yli rivi riviltä. Tällöin kohtiolta ulostulevan sähkövirran voimakkuus vaihtelee pinnan pisteiden varauksen mukaan. Näin muodostetaan videosignaali, joka edelleen voidaan muuttaa näkyväksi TV-kuvaputkella. Tiedot voidaan myös tallentaa suoraan digitaalisessa muodossa. Pisimmälle kehitetyissä laitteissa rekisteröidään kuvavahvistimen loisteaineelle syntyviä yksittäisten fotoelektronien aiheuttamia tuikahduksia, jotka tallennetaan tietokoneen muistiin. Kutakin kuvan pistettä, kuvaelementtiä eli pikseliä, varten on oma muistipaikka.