Suurennus

Kaukoputken suurennus on asia, jonka ympärillä varsinkin aloittelevan tähtiharrastajan ajatukset usein pyöriskelevät. Yleinen väärinkäsitys on se, että kaukoputkessa ratkaisee sen suurennus ja vain suurennus. Suurennusta voidaan kuitenkin vaihtaa helposti vain vaihtamalla okulaaria. Kiikarin omistajalla tällaista valinnanvapautta ei tietenkään ole. Objektiivin koko onkin kaukoputken ominaisuuksiin eniten vaikuttava tekijä, sillä siitä riippuu erotuskyky sekä se, kuinka himmeitä kohteita kaukoputkella nähdään.

Katsotaan kaukoputkella kohdetta, joka paljain silmin näkyy kulmassa u. Jos objektiivin polttoväli on f, se muodostaa kohteesta kuvan, jonka läpimitta on s = f u (ks. mittakaava).

Objektiivin muodostamaa kuvaa tarkastellaan okulaarilla, jonka polttoväli on f'. Kulma u', jossa kohteen kuva näkyy, toeuttaa vastaavasti yhtälön s = f' u', joten s = f u = f' u'. Kaukoputken suurennus w kertoo, kuinka paljon kohteen kulmaläpimitta suurenee. Edellisen perusteella se on

w = u' / u = f / f'.

Tässä jälkimmäinen yhtäsuuruus pätee vain likimäärin, mutta kuitenkin riittävän hyvin, sillä kulmat u ja u' ovat yleensä hyvin pieniä.

Kaukoputken suurennus saadaan siis yksinkertaisesti jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä. Esimerkiksi, jos objektiivin polttoväli on 1500 mm ja okulaarin polttoväli 15 mm, on suurennus 100-kertainen. Tämä lyhennetään yleensä 100×.

Aivan mitä tahansa suurennuksia ei kannata käyttää. Suurennuksella on tietyt objektiivin ominaisuuksista riippuvat ylä- ja alarajat, joita suuremmilla ja pienemmillä suurennuksilla ei enää saavuteta mitään hyötyä.