Aristoteles (384-322 eaa.)

Aristoteles oli makedonialaissyntyinen filosofi, joka 367 eaa. muutti Ateenaan ja opiskeli ja vaikutti Platonin akatemiassa Platonin kuolemaan saakka 347 eaa. Sen jälkeen hän työskenteli Assoksessa, Mytilenessä ja vihdoin Makedoniassa Aleksanteri Suuren opettajana. Vuonna 335 hän palasi Ateenaan ja perusti Lykeionin. Koska Aristoteleella oli tapana käyskennellä oppilaidensa kanssa koulurakennuksen puistossa, koko oppisuuntaa alettiin kutsua peripateettiseksi kouluksi (< kreik. peripatetikos, kävelevä) Aleksanterin kuoltua 323 Aristoteles joutui ateenalaisten epäsuosioon ja pakeni Khalkiiseen, missä hän kuoli seuraavana vuonna.

Vain osa Aristoteleen hyvin laajasta tuotannosta on säilynyt. Kateissa ovat ilmeisesti kirjallisesti parhaat Aristoteleen itsensä laatimat ja huolellisesti viimeistelemät tekstit. Säilyneistä kirjoituksista ainakin osa on Lykeionissa pidettyjen luentojen muistiinpanoja. Luonnontiedettä käsitteleviä teoksia ovat mm. Physica ja De Caelo (Taivaasta). Muita tunnettuja kirjoituksia ovat mm. Metaphysica, Politica, Rhetorica ja Ethica Nicomachea. Koko Aristoteleen tuotanto on nyt ilmestynyt myös Suomeksi Gaudeamuksen kustantamana.

Aristoteleen mukaan maailma koostuu neljästä elementistä, tulesta, ilmasta, vedestä ja maasta; kullakin elementillä on luontainen paikkansa, johon se pyrkii asettumaan. Kuun yläpuolinen maailma koostuu viidennestä elementistä, ja siellä kaikki on täydellistä ja muuttumatonta. Aristoteleen liikeopin mukaan liikkeen ylläpitämiseksi tarvitaan jatkuvasti vaikuttavaa voimaa. Aristoteleen luonnontieteen keskeinen piirre on sen teleologinen luonne: kaikella on tietty päämäärä, ja muutokset johtuvat siitä, että jokin pyrkii kohti päämääräänsä.

Lukuisissa teoksissaan Aristoteles antoi selityksen lähes kaikelle mahdolliselle. Aristoteleen luonnonoppi oli vallalla puolentoista vuosituhannen ajan. Vasta keskiajan lopulla sitä alettiin vakavasti kritisoida.