| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
| henkilöhakemisto |
Tyge Brahe, latinalaiselta nimeltään Tycho Brahe, tanskalainen tähtitieteilijä. Tykon isä oli Hälsingborgin linnan kuvernööri. Tykon ollessa vuoden tai kahden vanha hänen rikas lapseton Jørgen-setänsä sieppasi Tykon ja kustansi hänen opiskelunsa. Tyko opiskeli lakia Kööpenhaminassa, mutta auringonpimennyksen näkeminen sai hänet kiinnostumaan tähtitaivaasta. Setä kustansi myös Tykon jatko-opinnot Leipzigissa, jossa hän 1563 havaitsi, että Kopernikuksen planeettataulujen tarkkuus ei ollut tyydyttävä. Perittyään setänsä ja isänsä huomattavan omaisuuden Tyko asettui Skooneen, jossa hän 11.11.1572 havaitsi uuden tähden. Tykon havainnostaan julkaisema teos De nova stella teki hänestä vihdoin arvostetun tähtitieteilijän.
Tyko päätti perustaa suuren observatorion Saksaan. Pitääkseen Tykon kotimaassa kuningas Frederik II lahjoitti hänelle 1576 Venin saaren. Tälle Juutinrauman saarelle Tyko perusti Uraniborgin, ensimmäisen nykyaikaisen observatorion, jossa hän teki havaintoja Auringosta, Kuusta, planeetoista ja tähdistä. Hän laajensi observatoriota rakentamalla Stellaeburgin 1584-1586. Tyko perusti myös oman kirjapainon ja vihdoin paperitehtaan, koska paperia oli muuten vaikea saada.
Observatorio laitteineen vaati runsaasti työtä ja rahaa. Tyko ei suinkaan tyytynyt saamaansa läänitykseen, vaan pyysi jatkuvasti lisää. Hän saikin kuninkaalta useita huomattavia avustuksia ja myös muita läänityksiä, joita hän hyödynsi jokseenkin häikäilemättömästi. Tyko oli usein riidoissa hallitsemiensa alueiden asukkaiden kanssa ja laiminlöi hänelle kuuluvia velvollisuuksia.
Tykon vaimo Kirsten ei ollut aatelinen, joten hänen lapsensa eivät voineet periä Hvenin läänityksiä. Tyko sai kuitenkin aikaan sopimuksen, jonka mukaan observatorio toimisi jatkossa jonkinlaisensa instituuttina, jonka hallintaan hänen jälkeläisillään on etuoikeus.
Kun kuningas Frederik II kuoli 1588, Tykon tilanne alkoi vähitellen muuttua vaikeammaksi. Kun kruununperijä Kristian saavutti 19 vuoden iän 1596 ja astui valtaistuimelle, Tykon tulot alkoivat nopeasti ehtyä. Maaliskuussa 1597 kuningas lakkautti Tykolle aiemmin maksetun vuotuisen 500 taalerin avustuksen. Tykoa syytettiin myös Hvenin asukkaiden huonosta kohtelusta. Tyko muutti laitteineen Kööpenhaminaan, josta hän jo kesäkuussa purjehti perheineen Saksaan. Siellä hän sai turvapaikan Heinrich Rantzovin linnasta lähellä Hampuria.
Paluu Tanskaan ei enää ollut mahdollista, ja Tyko alkoi etsiskellä paikkaa muista hoveista. Vuonna 1598 hän sai kutsun Prahaan, ja seuraavana vuonna keisari Rudolf II myönsi hänelle huomattavan suuren 3000 guldenin vuotuisen palkkion. Tyko asettui Benatkyn kartanoon Prahan lähistölle. Havaintojen aika oli nyt lähes ohi, mutta vanhojen havaintojen käsittelyssä oli paljon työtä, johon Tyko tarvitsi pätevää laskuapulaista.
Vuonna 1600 Tykon apulaiseksi tuli Johannes Kepler. Kun Tykon eniten arvostama apulainen Kristen Longomontanus irtisanoutui, avautui tie Keplerille, joka Tykon Mars-planeetasta tekemiä havaintoja tutkiessaan päätyi planeettaliikkeen lakeihinsa.
Keplerin mukaan Tyko ei halunnut päivällisellä 13.10.1601 rikkoa etikettiä ja poistua suorittamaan runsaasta juomien nauttimisesta seuranneita tarpeita. Päästyään vihdoin kotiinsa hän ei enää pystynytkään virtsaamaan, ja menehtyi viiden tuskallisen päivän jälkeen.
Anekdoottien keräilijät voivat kirjata muistiin tarinan Tykon nenästä. Useissa Tykoa esittävissä maalauksissa ja piirroksissa näkyy selvästi, että hänen nenässään on jotakin vialla. Vähän ennen 20-vuotispäiväänsä, joulukuussa 1566, Tyko riitaantui tanssiaisissa Manderup Parsbjergin kanssa. Riita jatkui joulujuhlissa ja johti kaksintaisteluun pari päivää myöhemmin. Miekkailuottelussa Tyko menetti palan nenästään. Loppuelämänsä hän käytti metallista nenäproteesia, jonka hän ilmeisesti itse valmisti, alkemia kun kuului myös hänen harrastuksiinsa.