| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
| henkilöhakemisto |
Feynman tutki erityisesti kvanttielektrodynamiikkaa (QED) ja kehitti siinä esiintyvien todennäköisyyksien laskemiseen oman polkuintegraaleihin perustuvan menetelmänsä, joka on tullut tunnetuksi Feynmanin diagrammeina. Tästä työstä Feynman sai fysiikan Nobelin vuonna 1965 yhdessä Julian Schwingerin ja Sin-Itiro Tomonagan kanssa.
Feynmanin, Leightonin ja Sandsin toimittama kolmiosainen The Feynman Lectures on Physics on yksi parhaita fysiikan oppikirjoja. Viimeisinä vuosinaan Feynman sai julkisuutta avaruussukkula Challengerin onnettomuuden tutkijana. Hän osoitti laukaisuhetken kylmän sään vaikutuksen raketissa käytettyihin tiivisteisiin yksinkertaisella kokeella tipauttamalla samanlaisen tiivisteen jääveteen, jossa se pian menetti kimmoisuutensa.