Hamilton, Sir William Rowan (1805-1865)

Irlantilainen matemaatikko. Hamilton oli ihmelapsi, joka jo kymmenvuotiaana hallitsi kymmenkunta kieltä, niiden joukossa latina, kreikka, heprea, arabia ja sanskriitti. Jo 16-vuotiaana hän oli lukenut Laplacen teoksen Traité de mécanique céleste ja löytänyt siitä virheen. Vähän myöhemmin hän lähetti Dublinin Trinity Collegen tähtitieteen professori Brinkleylle tutkielmansa optiikasta. Vuonna 1823 Hamilton aloitti opinnot Trinity Collegessa. Neljä vuotta myöhemmin Hamilton esitti Fermat'n ajatuksista edelleen kehitetyn geometrisen optiikan teoriansa. Pian sen jälkeen hänestä tuli 22-vuotiaana Trinity Collegen professori ja Irlannin kuninkaallinen tähtitieteilijä, vaikkei hän ollut vielä edes päättänyt opintojaan. Vuonna 1827 Hamilton asettui asumaan työpaikkansa irlantilaisen Dunsinkin observatorion lähelle, jossa sitten vietti loppuikänsä.

Vuonna 1835 ilmestyi artikkeli On a General Method in Dynamics, jossa hän sovelsi optiikassa käyttämiään periaatteita mekaniikkaan. Sen ansiosta Hamiltonista tuli suurin mekaniikan uudistaja sitten Newtonin. Hamiltonin merkitystä on alettu kunnolla arvostaa vasta 1900-luvulla, kun hänen formalismiaan alettiin soveltaa myös kvanttimekaniikkaan. Osoittautui, että Hamiltonin mekaniikka liittyy luonnon ilmiöihin ehkä syvällisemmällä tavalla kuin edes Hamilton itse saattoi aavistaa.

Hamilton itse piti suurimpana saavutuksenaan puhtaaseen algebraan kuuluvaa kvaternioiden teoriaansa. Kerrotaan, että Hamilton keksi kvaternioihin liittyvän peruskaavan vuosien miettimisen jälkeen kävelyllä ollessaan 16.10.1843 ja saman tien kaiversi sen dublinilaisen Broughamin sillan kivikaiteeseen:

i2 = j2 = k2 = ijk= -1.

Hamiltonin tragediaksi koituivat onnettomat rakkaussuhteet ja lopulta sairaalloinen vaimo, jotka osaltaan edistivät hänen alkoholismiaan. Hamiltonin kuoleman jälkeen hänen jäljiltään löytyi suunnaton röykkiö matemaattisia papereita, joiden väliin oli unohtunut kokonaisia aterioita.