Planck, Max Karl Ernst Ludwig (1858-1947)
Saksalainen teoreettinen fyysikko.
Planck opiskeli Berliinissä ja Münchenissä,
jossa hän 1879 väitteli tohtoriksi termodynamiikan
toisesta pääsäännöstä. Hän opetti Münchenissä
ja Kielissä ja toimi Berliinin yliopiston
teoreettisen fysiikan professorina 1892-1928.
Planck esitti 1900 säteilyn muodostuvan
kvanteista, joiden energia on säteilyn taajuus
kerrottuna tietyllä vakiolla, Planckin vakiolla
h. Tämän perusteella hän johti mustan kappaleen
säteilylain. Planck sai fysiikan Nobelin
palkinnon 1918.
Planckin saamasta arvostuksesta huolimatta
hänen kohtalossaan on piirteitä Jobin kirjasta:
vanhempi poika menehtyi ensimmäisessä maailmansodassa,
molemmat tyttäret kuolivat lasta synnyttäessään,
eläkkeelle jäätyään hän näki Saksan tieteen
luisuvan natsien käsiin, hänen kotinsa tuhoutui
liittoutuneiden pommituksessa ja toinen poika
teloitettiin osallisena Hitlerin murhayritykseen.