Almagest

Almagest on Ptolemaioksen noin vuonna 150 julkaisema teos, johon hän kokosi aikansa tähtitieteellisen tiedon. Almagest sisältää mm. tähtiluettelon ja aikansa kehittyneimmän planeettateorian, jota käytettiin aina 1600-luvulle saakka.

Alunperin kreikankielinen teos käännettiin 820-luvulla arabiaksi. Teos on tullut tunnetuksi juuri arabiankielisenä laitoksena, jonka nimestä al-kitâbu-l-mijisti (suurin kirja) latinankielisen version nimi Almagest on mukailtu.

Almagestin vaiheet

Kun tiede keskiajan lopulla alkoi elpyä Euroopassa, myös antiikin teoksia alettiin tutkia. Yksi tunnetuimpia kääntäjiä oli Gerard Cremonalainen (1114-1187). Hän matkusti Toledoon, josta hän löysi suuren määrän arabialaisten ja kreikkalaisten oppineiden töitä. Niiden joukossa oli myös Almagest, jonka hän käänsi latinaksi. Latinankielinen versio ilmestyi vuonna 1175. Tosin teos oli käännetty jo vähän aikaisemmin, mutta tämä laitos oli jäänyt vähälle huomiolle.

Renessanssin ajan tunnettuja tutkijoita olivat Wienissä syntynyt Georg Purbach (1423-1461) ja hänen oppilaansa königsbergiläinen Johann Müller (1436-1476), joka myöhemmin esiintyi nimellä Johannes de Monte Regio tai Regiomontanus. Todettuaan, että 1200-luvulla laaditut Alfonson taulut eivät enää vastanneet havaintoja, he halusivat tutkia Almagestin vanhempia versioita. Matkalla Italiaan Purbach kuoli, ja tehtävä jäi Regiomontanukselle.

Regiomontanus asetti tehtäväkseen kääntää ja julkaista painetut versiot monista tieteen klassikoista. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut Almagestin käännöstä valmiiksi, ja Wienissä 1505 ilmestynyt ensimmäinen painettu latinankielinen versio perustui vanhempiin käännöksiin. Kreikankielinen painettu laitos ilmestyi vasta 1538 Baselissa.