| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
Tähti oikeassa jalassa Härkä 5 P75 2/3 4 Tähti vasemmassa jalassa Härkä 3 P64 1/4 4 Tähti vyön alla oikealla puolella Oinas 7 1/3 P71 1/6 4 Oikeaa olkapäätä yläpuolelta koskettava tähti Kalat 16 2/3 P69 3 Oikeaa kyynärpäätä yläpuolelta koskettava tähti Kalat 9 1/3 P72 4 Samaa kyynärpäätä alapuolelta koskettava tähti Kalat 10 P74 4 Tähti rinnassa Kalat 28 1/2 P65 1/2 5 Tähti vasemmassa käsivarressa Oinas 7 1/2 P62 4+ Eteläinen tiaran kolmesta tähdestä Kalat 16 1/3 P60 1/4 5 Keskimmäinen tähti näistä kolmesta Kalat 17 1/3 P61 1/4 4 Pohjoinen tähti näistä kolmesta Kalat 19 P61 5 Kaikkiaan 11 tähteä, joista 1 on kolmatta magnitudia, 7 neljättä, 3 viidettä.
Ensiksi kuvataan tähden paikka tähdistöä esittävissä kuvissa. Näiden selostusten arabiankielisistä muodoista ovat peräisin monet yhä käytetyt tähtien erisnimet. Koordinaatit ilmoitetaan asteina ja niiden murto-osina. Taivas jaettiin 30° levyisiin segmentteihin. Ekliptikaalinen pituus ilmoitetaan tämän segmentin reunan suhteen. Leveys puolestaan ilmoittaa etäisyyden ekliptikasta. Edellä olevassa luettelossa P tarkoittaa, että leveys on ekliptikasta pohjoiseen.
Koska tähdet jakautuvat taivaalle satunnaisesti, näiden asteen murto-osien tulisi noudattaa tiettyä helposti laskettavaa jakaumaa. Ptolemaioksen esittämät arvot eivät kuitenkaan jakaudu kuten pitäisi. Lisäksi pituusasteissa on noin asteen suuruinen systemaattinen virhe. Ptolemaios onkin ilmeisesti vain lisännyt Hipparkhoksen luettelon paikkoihin maapallon akselin prekessioliikkeestä aiheutuvan korjauksen hieman liian yksinkertaisella tavalla. Luettelossa ilmoitetut paikat eivät siten ole erityisen tarkkoja.
Magnitudien jakaumaa voimme verrata johonkin nykyaikaiseen luetteloon. Nykyisin magnitudit eivät ole kokonaislukuja, joten joudumme ensin määrittelemään, miten muunnamme ne sellaisiksi. Järkevää on pyöristää magnitudi lähimmäksi kokonaisluvuksi, jolloin esimerkiksi magnitudit 1.5-2.5 vastaavat suuruusluokkaa 2 jne. Koska Hipparkhoksen luokituksessa ei ollut 1. suuruusluokkaa kirkkaampia tähtiä, sovimme vielä, että kaikille magnitudia 1.5 kirkkaammille tähdille annetaan suuruusluokka 1. Vertaamalla Almagestin luetteloa tunnettuun Sky Catalogue 2000.0 -luetteloon saamme seuraavan taulukon:
m Sky 2000 Almagest
1 26 15
2 68 45
3 175 208
4 580 474
5 1863 217
6 5562 49
>6 9
Tässä ovat mukana vain tähdet, joiden deklinaatio on suurempi kuin -60° ja jotka siis ovat näkyvissä Aleksandriassa. Tämä on tietysti hyvin karkea tapa vertailla luetteloita. Kuitenkin se osoittaa, että neljänteen suuruusluokkaan saakka nykyiset magnitudit sopivat kohtalaisen hyvin yhteen Hipparkhoksen luokituksen kanssa. Himmeämpien tähtien kohdalla onkin sitten merkittävä ero. Vaikuttaa ilmeiseltä, että näistä ei tehty systemaattisia havaintoja, vaan mukaan otettiin vain mytologisen kuvion kannalta merkittävät tähdet.
Kuva 2. Almagestin luettelon mukainen tähtitaivas Aleksandrian leveydellä kesäpäivänseisauksen aikaan keskiyöllä (eli tähtiajan hetkellä 18 tuntia). Kuva perustuu Almagestin englanninkielisessä käännöksessä esitettyyn luetteloon. Risti osoittaa taivaannavan paikan. Kirkas tähti lähellä zeniittiä on Vega, ja oikeassa alareunassa näkyy Skorpionin tähdistö. Pohjantähti on aika kaukana taivaannavasta, joten prekession vaikutus näkyy selvästi.
Kuva 3. Uudemman luettelon mukainen Aleksandrian tähtitaivas vuonna 2000. Kuvan himmeimpien tähtien magnitudi on 5. Prekession vuoksi taivaannapa on siirtynyt Pohjantähden lähelle. Prekession ohella merkittävin ero edelliseen kuvaan verrattuna on se, että mukana ovat johdonmukaisesti kaikki himmeämmätkin tähdet. Myös magnitudit vastaavat paremmin todellisuutta.
Kuva 2 esittää Almagestin luettelon mukaan laskettua tähtikarttaa Aleksandriassa ajanlaskumme alussa. Prekession vuoksi taivas näyttää tietenkin erilaiselta kuin nykyaikana. Tähdille nykyisistä poikkeavat magnitudit vaikeuttavat karttojen vertailua, mutta pienellä harjoittelulla molemmista kartoista pystyy löytämään suunnilleen samat tähdet. Kuvassa näkyy myös kolme luettelossa mainituista sumumaisista kohteista. Skorpionin hännän lähellä on M7 ja ylävasemmalla kaksoisjoukko h ja khi Persei, jotka molemmat näkyvät paljain silmin. M7:stä ylävasemmalle Jousimiehen "teepannun" vieressä on kohde, joka luettelon mukaan on sumu ja kaksoistähti. Paikalla on kyllä kaksoistähti, nu Scorpii, mutta mitään sumua tältä suunnalta ei löydy.
Muutamia muitakin kummallisuuksia luettelosta löytyy. Esimerkiksi Orionin vyön keskimmäinen tähti ei ole totutulla paikallaan kahden muun tähden puolivälissä. Ulompien tähtien välimatka on suunnilleen oikea, noin 3°. Niiden suhteen keskimmäinen tähti on vajaan asteen verran liian idässä. Olisiko se voinut liikkua näin paljon 2000 vuodessa? Tuskin, sillä nykyisten luetteloiden mukaan sen ominaisliike on häviävän pieni. Virhe ei ole peräisin ainakaan englanninkielisestä käännöksestä, sillä samat koordinaatit esiintyvät jo vuoden 1538 kreikankielisessä versiossa.
Selitys voi olla virheellisessä prekessiokorjauksessa. Kyseessä on kuitenkin varsin huomiota herättävä kuvio, joten Ptolemaioksen luulisi verranneen tähtien koordinaatteja toisiinsa. Toinen mahdollinen selitys on jossakin vaiheessa tapahtunut kopiointivirhe. Luettelossa tähden pituudeksi on annettu 27 1/3 astetta. Parempi arvo olisi 26 2/3 astetta, mutta myös 26 1/3 astetta olisi ymmärrettävissä. Ptolemaioksen notaatiolla 26 oli beta-sigma (sellainen sanan lopussa oleva sigma, joka muistuttaa hiukan meikäläistä s-kirjainta) ja 27 beta-zeta. Varsinkin käsin hieman epäselvästi kirjoitettu sigma eli kuutonen on voitu varsin helposti lukea zeta:ksi eli seitsikoksi.
Tällaiset sinänsä vähäpätöiset yksityiskohdat osoittavat, että vanhojen tekstien ja varsinkin numeroiden käytössä on oltava varovainen. Tässä tapauksessa saisimme tähdelle todella merkittävän ominaisliikkeen, jos hyväksyisimme Almagestissa ilmoitetun paikan.