Aberraatio

Kun tyynellä sateisella säällä kävelet ulkona, sadepisarat tuntuvat tulevan päin kasvoja kuljetpa mihin suuntaan tahansa. Ilmiö ei johdu kenkuista säänhaltijoista, vaan omasta liikkeestäsi: suoraan alas putoavilla pisaroilla on liikkeessä olevan henkilön kannalta myös vaakasuuntainen nopeuskomponentti, joka on täsmälleen vastakkainen hänen omalle liikkeelleen.

Samasta syystä myös valonlähteen suunta näyttää siirtyvän havaitsijan liikkeen suuntaan. Tätä muutosta sanotaan aberraatioksi Suunnan muutos riippuu havaitsijan ja valon nopeuksien suhteesta.

Aberraatiosta johtuva suunnan muutos (radiaaneina) on (v/c) sin t, missä v on havaitsijan nopeus, c valon nopeus ja t havaitsijan liikkeen ja kohteen todellisen suunnan välinen kulma. Jos valo etenisi äärettömällä nopeudella, aberraatiota ei olisi lainkaan. Koska valon nopeus on hyvin suuri, v/c on pieni, samoin aberrraatio.

Maapallon rataliikkeestä aiheutuva suurin muutos v/c eli aberraatiovakio on noin 21" ja pyörimisliikkeestä aiheutuvan vuorokautisen aberraation aberraatiovakio noin 0.3".

Aberraation keksi James Bradley 1720-luvulla yrittäessään määrittää Maan rataliikkeestä johtuvaa tähden suunnan muutosta eli parallaksia. Vaikka Bradley ei löytänytkään etsimäänsä parallaksia, hänen havaintonsa olivat kuitenkin ensimmäiset, jotka todella osoittivat Maan liikkuvan Auringon ympäri.