Jättiläinen

Jättiläinen on nimensä mukaisesti hyvin suurikokoinen tähti. Tähdestä tulee jättiläinen pitkän pääsarjavaiheen päättyessä.

Jos tähden massa on 0.3-1.3 Auringon massaa, sen vety loppuu ensiksi ytimessä. Palaminen siirtyy kuitenkin rauhallisesti kuoreen, joka hiljalleen etenee ulospäin. Kasvava heliumista koostuva ydin puristuu kokoon ja samalla kuoressa tapahtuva voimakas energiantuotto työntää tähden ulkokerroksia kauemmas. Tähti laajenee ja samalla sen pintalämpötila laskee. Tähti siirtyy HR-diagrammissa pääsarjasta yläoikealle ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi.

HR-diagrammassa jättiläiset muodostavat haaran, jonka tähtien absoluuttinen magnitudi on noin 0. Näiden tähtien spektriluokka on G, K tai M; niiden pintalämpötila on siis alle 5500 astetta. Punaisten jättiläisten säteet ovat 10-1000 Auringon sädettä.

Heliumydin alkaa lopulta käyttäytyä kiinteän aineen tavoin, ja lämpö siirtyy siinä johtumalla. Koska ytimen lämmönjohtokyky on hyvä, koko ydin on suunnilleen samassa lämpötilassa. Lämpötila kohoaa ulkokerrosten vedyn palaessa heliumiksi. Kun ytimen lämpötila on kohonnut 100 miljoonaan asteeseen, alkaa heliumin palaminen, jossa kolme heliumydintä yhtyy hiileksi. Heliumin palaminen alkaa lähes samanaikaisesti koko ytimessä. Kun lämpötila kohoaa, helium muuttaa taas olomuotonsa tavalliseksi kaasuksi. Korkean lämpötilan vuoksi kaasu haluaa nopeasti laajentua ja muutaman sekunnin kuluttua heliumin syttymisestä tapahtuu räjähdys, jota kutsutaan heliumleimahdukseksi.

Ulko-osat vaimentavat kuitenkin räjähdyksen hyvin tehokkaasti. Heliumleimahduksen jälkeen kehitys voi johtaa erilaisiin epävakaisiin tiloihin, kuten tähden sykkimiseen. Heliumin loppuessa tähden sisuksessa tähdessä on kaksi kuorta, joista ulommassa vety muuttuu heliumiksi ja sisemmässä helium fuusioituu hiileksi.

Raskaammilla tähdillä ei ole samanlaista kiinteää ainetta muistuttavaa heliumydintä, ja heliumin syttyminen tapahtuu rauhallisesti. Heliumin fuusio alkaa laajenevassa kuoressa, jonka sisälle syntyy hiilestä muodostunut ydin.

Massiivisimmilla tähdillä lämpötila kohoaa ytimessä niin korkeaksi, että myös raskaammat atomit voivat fuusioitua. Tällä tavoin tähteen voi syntyä joukko sisäkkäisiä kuoria, joista sisimmässä piiytimet yhtyvät raudaksi. Rautaa raskaampia aineita ei tähtien ydinreaktioissa voi syntyä, koska tällaisissa prosesseissa ei enää vapaudu energiaa.


Syventävä artikkeli jättiläisvaiheesta