Mizar

muita nimiä 79 UMa, zeta UMa, A8891, SAO 28737
tähdistö Iso karhu
rektaskensio 13 h 23.926 min
deklinaatio 54.925 astetta
visuaalimagnitudi 2.27
väri-indeksi B-V 0.02
spektriluokka A2
radiaalinopeus -9 km/s
ominaisliike 100 vuodessa rektaskensio 14 s; deklinaatio -2"
etäisyys 18 pc

Mizar on Otavan varren keskimmäinen tähti, zeta UMa.

Tähden arabiankielinen nimi viittaa lannevaatteeseen. Nimen alkuperään liittyy varsin tyypillinen sekaannus. Alunperin beta And oli Mizar ja beta UMa Mirach, mutta virheellisten translitterointien vuoksi nämä nimet menivät sekaisin. Lopuksi Mizar vielä siirrettiin viittaamaan tähteen, joka ei mitenkään liittynyt kumpaankaan nimeen.

Mizar ja sen lähellä näkyvä Alcor muodostavat helposti näkyvän optisen kaksoistähden. Vaikka joskus Mizarin ja Alcorin erottaminen mainitaankin tarkkanäköisyyden testiksi, se ei voi sitä olla. Tähdet ovat niin kaukana toisistaan, että normaalinäköinen henkilö erottaa ne vaivatta.

Itse Mizar on kaksoistähti, jonka komponenttien välimatka on 14" ja magnitudit 2.3 ja 4.0. Kummatkin ovat spektriluokan A pääsarjan tähtiä. Kirkkaampi komponentti eli Mizar A on vielä spektroskooppinen kaksoistähti. Kahtena Mizar saattaisi erottua jopa 12 x 50 kiikarilla. Pienellä kaukoputkella se käy helposti.

Mizariin liittyy monia historiallisesti merkittäviä havaintoja. Se on ilmeisesti ensimmäinen tähti, joka todettiin kaksoistähdeksi kaukoputken avulla. Noin 1650 tämän havainnon teki jesuiittaoppinut Giovanni Battista Riccioli, joka tunnetaan Kopernikuksen aurinkokeskisen mallin vastustajana. Mizar on myös ensimmäinen valokuvattu kaksoistähti. Kuvan otti George Bond Harvardin 15-tuumaisella linssikaukoputkella vuonna 1857. Kaiken kukkuraksi Mizar A on ensimmäinen löydetty spektroskooppinen kaksoistähti. Vuonna 1889 Antonia Maury havaitsi Harvardissa kuvatuista spektreistä, että Mizar A:n spektriviivat jakaantuvat ajoittan kahtia. Tämä johtuu tähtien kiertoliikkeestä toistensa ympäri. Kun tähti lähestyy meitä, säteilyn aallonpituus lyhenee Doppler-ilmiön vuoksi ja spektriviiva siirtyy keskimääräisen paikkansa siniselle puolelle. Samalla toinen komponentti loitontuu ja sen vastaava spektriviiva siirtyy kohti punaista.