Auringon neutriinot

Auringon keskustassa tapahtuvissa ydinreaktioissa vapautuu neutriinoja useammissa pp-ketjun vaiheissa . Nämä neutriinot voivat vapaasti edetä ulompien kerrosten läpi, ja antavat siten suoraa tietoa Auringon keskustassa vallitsevista olosuhteista. Kun Auringosta tulleita neutriinoja pystyttiin ensimmäisen kerran havaitsemaan 1970-luvulla, osoittautui, että niiden havaittu määrä oli vain noin kolmannes teoreettisesti ennustetusta. Tätä ristiriitaa sanotaan Auringon neutriino-ongelmaksi.

Ensimmäisissä kokeissa pystyttiin havaitsemaan vain pp-ketjun haaroissa ppII ja ppIII syntyneitä neutriinoja Koska vain pieni osa Auringon energiasta tuotetaan näissä reaktioissa, tulosten merkitys teoreettisten mallien suhteen ei ollut selvä. 1990-luvulla myös pp-ketjun päähaarassa ppI syntyneitä neutriinoja on pystytty havaitsemaan. Vaikka poikkeama standardimalleista on näissä kokeissa jonkin verran pienempi (viimeisimpien tietojen mukaan havaittu määrä on noin 60 % ennustetusta), neutriino-ongelma on edelleen olemassa.

Ehkä eniten kannatusta saanut selitys Auringon neutriino-ongelmalle on ajatus neutriino-oskillaatioista. Sen mukaan Auringon väliaineen läpikulkeva elektronineutriino voisi muuttua myy- tai tau-neutriinoksi, jos neutriinoilla olisi pieni massa (suuruusluokkaa 0.01 eV). Koska tähänastisissa kokeissa on voitu havaita vain e-neutriinoja, liian pieni havaittu neutriinovuo saisi näin selityksensä. Neutriinojen massasta ei ole kuitenkaan olemassa riippumattomia mittauksia, ja siksi on myös mahdollista, että Auringon standardimalleissa on puutteita.
kotisivu
hakemisto
kartat
kohteet
teoriaa
Aurinko