| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
Alkuaineen eri isotoopit poikkeavat toisistaan ytimessä olevien neutronien määrän suhteen. Eri isotoopeilla on erilaiset massat; atomin massaluku on protonien ja neutronien yhteenlaskettu lukumäärä. Massaluku voidaan merkitä alkuaineen kemiallisen merkin edelle yläindeksiksi. Esimerkiksi 18O tarkoittaa hapen isotooppia, jonka massaluku on 18.
Neutraalin atomin ympärillä liikku järjestysluvun mukainen määrä elektroneja. Protonien ja elektronien sähkövaraukset kumoavat tällöin toisensa. Elektroneja voi myös puuttua tai olla liikaa, jolloin kyseessä on sähköisesti varattu ioni.
Alkuaineista 93 esiintyy vapaina. Raskaampien atomien ytimet eivät ole stabiileja, vaan hajoavat kevyemmiksi ytimiksi. Myös kevyemmillä alkuaineilla, jopa vedyllä, on isotooppeja, jotka hajoavat ajan mittaan.
Kevyin alkuaine on vety, joka on myös maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Noin ?? % maailmankaikkeudesta on vetyä. Toiseksi yleisin aine on helium, jota on noin ?? %. Maailmankaikkeuden alkuräjähdysmalli selittää hyvin havaitut vedyn ja heliumin runsaudet. Kaikki muut alkuaineet ovat peräisin tähtien ydinreaktioista. Tähdet muuttavat myös vetyä heliumiksi, joten alkuaineiden runsaussuhteet muuttuvat vähitellen. Katso myös alkuaineiden synty.