Sivuauringot

Kun matalalla olevan Auringon ympärillä näkyy 22° rengas, siinä saattaa erottua kaksi kirkastumaa samalla korkeudella Auringon kanssa. Nämä kirkkaat läiskät ovat sivuaurinkoja. Suomessa niistä on käytetty myös nimitystä auringon sappi. Englanninkielisiä nimityksiä ovat parhelion (monikko parhelia) sekä populaariteoksissa esiintyvät sun dogs ja mock suns, joista jälkimmäinen tarkoittaa valeaurinkoja. Vaikka joskus näyttääkin siltä, että kyseessä on vain kaksi lyhyttä 22° renkaan pätkää, kyseessä on eri ilmiö. Usein sivuauringot voi nähdä, vaikka rengasta ei ole näkyvissä. Monesti näemme molemmat sivuauringot, mutta riippuen jääkidepilvien sijainnista taivaalla toinen voi olla huomattavasti himmeämpi tai puuttua kokonaan.

Auringon molemmin puolin näkyvät kirkkaat läiskät ovat sivuaurinkoja.

Nimestään huolimatta sivuauringot eivät juuri muistuta Aurinkoa, vaan ovat usein venyneet niin, että niistä näyttää lähtevän Auringosta poispäin osoittava häntä. Hännän pituus voi olla jopa lähes 20 astetta. Sivuauringot muodostuvat valon taittuessa laattakiteiden lävitse, jolloin valo taittuu spektrin väreihin.

Sivuauringot näkyvät, kun Auringon korkeus horisontista on alle 60 astetta. Etelä-Suomessa Aurinko yltää juhannuksenkin aikaan vain 53 asteen korkeudelle, joten sivuaurinkoja voi esiintyä aina Auringon ollessa näkyvissä.

Sivuaurinkojen etäisyys Auringosta vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Kun Aurinko on horisontissa, sivuauringot ovat 22 asteen etäisyydellä. Auringon kohotessa korkeammalle ne siirtyvät kauemmaksi. Auringon ollessa 50 asteen korkeudella sivuauringot ovat loitonneet 32 asteen etäisyydelle.

Sivuauringot ovat yleinen halomuoto. Niitä havaitaan Suomessa keskimäärin 90 kertaa vuodessa. Ne kuuluvat kaikkein kirkkaimpiin halomuotoihin. Muutaman kerran vuodessa ne ovat huomattavan kirkkaita, ja värit erottuvat puhtaina; parhaimmillaan ne saattavat olla jopa häikäiseviä.