| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
Jotkin tähdet muodostavat hyvin selväpiirteisiä kuvioita, joita kutsutaan asterismeiksi eli tähtikuvioiksi. Esimerkiksi Otava on asterismi, joka käsittää vain osan Ison Karhun tähdistöstä. Toisaalta asterismi saattaa ulottua myös useamman tähdistön alueelle, kuten Pegasuksen neliö, jonka yksi nurkka kuuluu Andromedaan.
Eri kulttuurit ovat sijoittaneet taivaalle erilaisia lähinnä omaan mytologiaansa liittyviä hahmoja. Virallisiksi päätyneet tähdistöistä suurin osa edustaa Kaksoisvirtain ja Välimeren alueen perinnettä. Oikeastaan tähtitaivaaseen liittyvää tarustoa on jäljitetty ajassa taaksepäin aina kirjoitustaidon keksimiseen saakka. Taustalla on luultavasti vieläkin vanhempaa tarustoa, mutta mitään varmaa tietoa siitä ei ole.
Vanhin tunnettu tähtiluettelo on Rhodoksella eläneen Hipparkhoksen (noin 190--125 eaa.) laatima. Alkuperäistä versiota ei ole säilynyt, mutta se oli pohjana luettelolle, jonka aleksandrialainen Klaudios Ptolemaios (noin 100--178) esitti vuoden 150 paikkeilla julkaisemassaan teoksessa Almagest. Almagestin tähtiluettelossa esiintyy kaikkiaan 48 tähdistöä. Niistä yksi, Argo-laiva, on myöhemmin jaettu kolmeen osaan, mutta muut ovat yhä käytössä, vaikka joidenkin nimet ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Nämä tähdistöt tunnettiin siis jo ajanlaskumme alkuaikoina, ja mahdollisesti paljon aikaisemminkin. Osa esiintyy jo assyrialaisissa nuolenpääkirjoituksissa. Ainakin osa tähdistöistä on siis peräisin Mesopotamian alueelta, jotkin jopa sumereilta.
Ptolemaioksen jälkeen tähtitieteessä tapahtui hyvin vähän ennen renessanssin aikaa. Intialaiset ja arabit säilyttivät antiikin aikaisen tiedon, mutta tuottivat varsin vähän uutta ja omaperäistä. Vasta 1500-luvulla tiede alkoi voimakkaasti kehittyä. Samalla löytöretket ulottuivat eteläiselle pallonpuoliskolle, ja niiden ansiosta opittiin tuntemaan myös taivaan etelänavan ympäristö. Kaikki uudemmat tähdistöt ovat eurooppalaista alkuperää.
Vuonna 1603 ilmestyneessä kartastossaan Uranometria saksalainen lakimies ja tähtitieteen harrastaja Johannes Bayer (1572--1605) aloitti yhä käytössä olevan tavan merkitä kunkin tähdistön kirkkaimpia tähtiä kreikkalaisilla kirjaimilla. Kirkkain tähti on usein alpha, toiseksi kirkkain beta jne. Mitenkään ehdoton tämä sääntö ei kuitenkaan ole; esimerkiksi Ison karhun tähdet on nimetty kuvion mukaisessa järjestyksessä. Bayer lisäsi karttoihinsa joukon uusia tähdistöjä, joista monet ovat jääneet myös viralliseen tähdistöjen luetteloon.
Danzigilainen Johannes Hevelius (1611--1687) oli viimeinen tähtiluettelon laatija, joka ei käyttänyt optisia apuvälineitä tähtien paikkojen mittaamiseen. Heveliuksen 1687 ilmestynyt tähtikartasto Firmamentum Sobiescianum oli myös viimeinen menneen ajan edustaja: kuten vanhat pallokartat, se esitti tähtitaivaan peilikuvana, ikäänkuin ulkopuolelta nähtynä. Myös muutamia Heveliuksen kartastoonsa lisäämiä tähdistöjä on jäänyt käyttöön.
Ranskalainen Nicolas Louis de Lacaille (1713--1762) opiskeli ensin teologiaa ja toimi myöhemmin matematiikan professorina. Lacaille matkusti 1751 Etelä-Afrikkaan mittaamaan Kuun parallaksia. Samalla hän myös havaitsi ja luetteloi eteläisen taivaan tähtiä. Vuonna 1763 ilmestyi hänen laatimansa luettelo Coelum Australe Stelliferum. Lacaille nimesi monia etelätaivaan tähdistöjä, joille hän antoi erityisesti uuden ajan keksintöjen nimiä kuten Kompassi, Kaukoputki ja Mikroskooppi.
Myös saksalainen 1600-luvun alkupuolella elänyt Jakob Bartsch (joka oli myös Keplerin apulainen ja vävy) ja ranskalainen Augustin Royer mainitaan joidenkin tähdistöjen nimeäjiksi. Heidän osuutensa on tosin hieman epäselvä, sillä kyseisistä tähdistöistä on vanhempiakin viitteitä.
Tilanne kävi sekavaksi, kun karttojen laatijat lisäilivät taivaalle omia tähdistöjään. Tähdistöt määräytyivät lähinnä taivaalle piirrettyjen mytologisten olentojen ja muiden kuvioiden mukaan, mutta mitään yksikäsitteisiä rajoja niillä ei ollut. Vasta 1920 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU määritteli taivaanpallon nykyisen virallisen jaon 88 tähdistöön.
Tähdistöjen rajat kiinnitettiin vuoden 1875 koordinaatistoon. Siinä rajat kulkivat pitkin vakiorektaskension ja -deklinaation viivoja. Maapallon pyörimisakselin kiertymisen eli prekession vuoksi nykyinen koordinaatisto poikkeaa jo selvästi vuoden 1875 koordinaatistosta. Kuten kartoista näkyy, tähdistöjen rajat ovat selvästi vinossa koordinaattiviivoihin nähden. Tähtien suhteen rajat kuitenkin pysyvät paikoillaan.
Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu tähdistöjen nimeäjät; A tarkoittaa, että tähdistö on tunnettu jo antiikin ajoista. Argo-laiva on antiikin aikainen tähdistö, joka on myöhemmin jaettu kolmeen osaan, Carina, Puppis ja Vela.
Andromeda Andromeda A Antlia Ilmapumppu Lacaille Apus Paratiisilintu Bayer Aquarius Vesimies A Aquila Kotka A Ara Alttari A Aries Oinas A Auriga Ajomies A Bootes Karhunvartija A Caelum Veistotaltta Lacaille Camelopardalis Kirahvi Bartsch Cancer Krapu A Canes Venatici Ajokoirat Hevelius Canis Major Iso koira A Canis Minor Pieni koira A Capricornus Kauris A Carina Köli A (Argo) Cassiopeia Kassiopeia A Centaurus Kentauri A Cepheus Kefeus A Cetus Valaskala A Chamaeleon Kameleontti Bayer Circinus Harppi Lacaille Columba Kyyhkynen Bayer Coma Berenices Bereniken hiukset A Corona Austrina Etelän kruunu A Corona Borealis Pohjan kruunu A Corvus Korppi A Crater Malja A Crux Etelän risti Royer Cygnus Joutsen A Delphinus Delfiini A Dorado Kultakala Bayer Draco Lohikäärme A Equuleus Pieni hevonen A Eridanus Eridanus A Fornax Sulatusuuni Lacaille Gemini Kaksoset A Grus Kurki Bayer Hercules Herkules A Horologium Heilurikello Lacaille Hydra Vesikäärme A Hydrus Etelän vesikäärme Bayer Indus Intiaani Bayer Lacerta Sisilisko Hevelius Leo Leijona A Leo Minor Pieni leijona Hevelius Lepus Jänis A Libra Vaaka A Lupus Susi A Lynx Ilves Hevelius Lyra Lyyra A Mensa Pöytävuori Lacaille Microscopium Mikroskooppi Lacaille Monoceros Yksisarvinen Bartsch Musca Kärpänen Bayer Norma Kulmaviivoitin Lacaille Octans Oktantti Lacaille Ophiuchus Käärmeenkantaja A Orion Orion A Pavo Riikinkukko Bayer Pegasus Pegasus A Perseus Perseus A Phoenix Feeniks Bayer Pictor Maalari Lacaille Pisces Kalat A Piscis Austrinus Etelän kala A Puppis Peräkeula A (Argo) Pyxis Kompassi Lacaille Reticulum Verkko Lacaille Sagitta Nuoli A Sagittarius Jousimies A Scorpius Skorpioni A Sculptor Kuvanveistäjä Lacaille Scutum Kilpi Hevelius Serpens Käärme A Sextans Sekstantti Hevelius Taurus Härkä A Telescopium Kaukoputki Lacaille Triangulum Kolmio A Triangulum Australe Etelän kolmio Bayer Tucana Tukaani Bayer Ursa Major Iso karhu A Ursa Minor Pieni karhu A Vela Purje A (Argo) Virgo Neitsyt A Volans Lentokala Bayer Vulpecula Kettu Hevelius