Täällä on valittuja palasia teoksesta Vanhin tiede lähes sellaisenaan, mutta ei sentään koko kirjaa.

Tähtitieteen historia

Vanhinta aikaa voi kutsua esitieteelliseksi kaudeksi. Papisto muodosti ajan oppineiston, joka alkoi tutkia myös tähtitaivasta käytännön tarpeita kuten ajanlaskua varten. Tiedettä ei voi vielä erottaa uskonnosta. Antiikin Kreikassa sai alkunsa tiede sellaisessa muodossa, että siinä on jo tunnistettavissa nykyaikaiselle tieteelle ominaisia piirteitä. Tiede erkani uskonnosta omille poluilleen. Ajattelua hallitsevia suuntauksia olivat Platonin rationalismi ja Aristoteteleesta alkunsa saanut aristotetilismi.

100-luvulla elänyt Klaudios Ptolemaios esitti aikansa tähtitieteellisen tiedon teoksessaan Almagest. Paljolti sen ansiosta tähtitieteen saavutukset säilyivät intialaisten ja arabien välityksellä keskiajan ohi.

Maakeskinen maailmankuva Apianuksen pallotähtitieteen oppikirjassa 1500-luvulta.

Tähtitiede alkoi merkittävästi edistyä vasta renessanssin aikana. Tieteessä kehittyi havaintoihin pohjaava ajattelutapa, empirismi. Kopernikuksen ansiota on aurinkokunnan keskipisteen siirtäminen Maasta Aurinkoon. Myöhemmin Kepler yksinkertaisti aurinkokunnan mallia huomattavasti keksimällä planeettojen ratojen olevan ellipsejä.

Vasta Newton onnistui selittämään, miksi planeetat liikkuvat Keplerin ellipsiradoilla. Newtonista alkoi taivaanmekaniikan kausi, joka jatkui aina 1800-luvun loppupuolelle. Vihdoin 1800-luvun puolivälissä astrofysiikka alkoi kehittyä, kun tähtien spektrien avulla alettiin ymmärtää niiden kemiallista koostumusta. Modernin fysiikan kehittyminen 1900-luvun alussa antoi uusia työkaluja, joiden avulla päästiin tutkimaan niin tähtien energian tuotantoa kuin koko maailmankaikkeuden rakennettakin.