kotisivu |
hakemisto |
kohteet |
teoriaa |
graafiset almanakat |
kartat |
Tässä asennossa taivasta ei mistään Suomen alueelta voi nähdä täysin pimeänä aikana. Parhaiten sen voi nähdä maaliskuussa tai huhtikuun alussa aamuyöllä, jolloin on vielä lähes pimeää.
Etelässä ovat Herkules, Pohjan kruunu ja Käärmeen länsiosa eli Käärmeen pää. Skorpionin pohjoisimmat osat ovat näkyvissä eteläisessä horisontissa. Leijona ja Iso karhu ovat lännessä, Joutsen ja Lyyra idässä. Lohikäärme on zeniitissä.
Käärme on ainoa tähdistö, jonka alue ei ole yhtenäinen. Se sijaitsee Käärmeenkantajan molemmin puolin, ja itäosa tunnetaan nimellä Käärmeen häntä (Serpens cauda) ja länsiosa nimellä Käärmeen pää (Serpens caput).
Linnunrata näkyy itätaivaalla ja kulkee Perseuksen, Kassiopeian, Kefeuksen, Joutsenen, Kilven ja Kotkan tähdistöjen kautta.
g Her eli 30 Her on kartassa Herkuleen sigma-tähden lounaispuolella. Se on puolisäännöllinen muuttuja, jonka jakso on 70 vuorokautta. Kirkkaus vaihtelee välillä 4.6-6.0 magnitudia.
Pohjan kruunun keskellä sijaitseva R CrB on epäsäännöllinen muuttuja. Sen kirkkaus on tavallisesti lähellä maksimia, 5.7 magnitudia, mutta ajoittain se himmenee jopa 9 magnitudin verran. Minimeitä esiintyy hyvin epäsäännöllisesti muutamien vuosien välein. R CrB on ylijättiläisvaiheensa lopussa oleva tähti, jossa on runsaasti hiiltä. Himmenemisten syynä pidetään tähden ympärille muodostuvia nokipilviä. Noki on peräisin tähdestä avaruuteen purkautuvasta aineesta.
T CrB on novatähti, jonka kirkkaus on tavallisesti 9-10 magnitudin paikkeilla. Novapurkauksissa kirkkaus kasvaa huomattavasti. Vuoden 1946 purkauksessa magnitudi oli 3 ja vuonna 1866 tapahtuneessa purkauksessa peräti 2; silloin T CrB loisti koko tähdistön kirkkaimpana tähtenä. Jakso vaihtelee, mutta on keskimäärin noin 25 vuotta.
M5 on Käärmeen pään alueella sijaitseva pallomainen tähtijoukko. Kiikari näyttää sen sumutäplänä. Kaukoputki paljastaa, että kyseessä onkin noin 100000 tähteä sisältävä pallo.