Aktiivinen ja adaptiivinen optiikka

Ilmaisimet ovat jo lähellä teoreettista rajaa, jossa ne rekisteröivät jokaisen niihin osuvan fotonin. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi yhä himmeämpien kohteiden havaitsemisessa jää kaukoputkien koon kasvattaminen. Perinteisten peilien koon yläraja on ilmeisesti jo lähellä, joten suurkaukoputkien rakentamiseksi on etsittävä uusia teknisiä ratkaisuja. Toinen ongelma on ilmakehän seeing, jonka vuoksi suurten kaukoputkien erotuskyky jää paljon teoreettista rajaa huonommaksi. Yksi ratkaisu näiden ongelmien poistamiseksi on peilin muodon aktiivinen säätäminen.

Suurten kaukoputkien ensimmäinen uusi piirre on aktiivinen optiikka, jota käytetään mm. ESO:n 3.5-metrisessä NTT-teleskoopissa (New Technology Telescope) La Sillassa, Chilessä. Peili on hyvin ohut ja sen muoto pidetään oikeana säätämällä tuentamekanismia jatkuvasti tietokoneella. Tällaisen peilin paino ja valmistuskustannukset ovat paljon pienemmät kuin tavanomaisella peilillä. Kevyemmän peilin vuoksi kaukoputken rakenteidenkaan ei tarvitse olla kovin järeitä.

Kehittämällä aktiivisen optiikan säätöjärjestelmää edelleen päästään adaptiiviseen optiikkaan. Siinä seurataan jatkuvasti seeingin vaikutusta vertailutähteen ja samalla säädetään peiliä niin, että ilmakehän väreilystä huolimatta kohteen valo keskittyy mahdollisimman pienelle alueelle. Jotta menetelmällä toimisi, peilin muotoa on muutettava satoja kertoja sekunnissa. Kokeilut ovat olleet lupaavia, mutta toistaiseksi adaptiivinen optiikka ei vielä kuulu havaitsijan arkipäivään.