| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
Taivaan tummuus riippu sironneen valon ja ilmahehkun määrästä.
Koska tähtitieteessä useinkin mitataan hyvin himmeitä kohteita, on tärkeää, että taustana oleva yötaivas on mahdollisimman pimeä ja kohteesta tulevasta säteilystä mahdollisimman suuri osa pääsee ilmakehän läpi. Niinpä suuret observatoriot sijoitetaan kauas asutuksesta korkeille vuorenhuipuille. Ilman täytyy lisäksi olla hyvin kuivaa, pilvisten öiden määrän vähäinen ja seeingin hyvä.
Maapallolta on löytynyt muutamia alueita, joilla olosuhteet ovat erikoisen hyvät. Näille alueille on 1970-luvulla perustettu useita suuria observatorioita. Tällaisia paikkoja ovat mm. yli 4000 metrin korkeuteen ulottuvan sammuneen tulivuoren Mauna Kean huippu Havaijilla, Pohjois-Chilen kuiva vuoristoalue, Sonoran autiomaa Yhdysvalloissa lähellä Meksikon rajaa ja Kanarian saariin kuuluva La Palma. Monet vanhemmat observatoriot ovat sen sijaan jääneet kaupunkien leviävän valosaasteen sisään. Tämä oli yksi syy siihen, että vanha 2.5-metrinen teleskooppi Mt. Wilsonilla Los Angelesin lähellä poistettiin varsinaisesta tutkimuskäytöstä vuonna 1985.
Lyhytaaltoisinta radiosäteilyä lukuunottamatta ei ilmakehä ole merkittävä tekijä radioastronomiassa. Niinpä suurten radioteleskooppien sijoittamisessa ei ole samanlaisia ongelmia kuin optisten kaukoputkien. Usein kuitenkin myös radioteleskoopit pyritään sijoittamaan asumattomille seuduille mahdollisimman kauas häiriöitä aiheuttavista radio- ja TV-lähettimistä.