kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
Palomarin 200 tuuman (5.1 metrin) peilikaukoputki otettiin käyttöön 1948, ja se pysyi lähes kolme vuosikymmentä maailman suurimpana kaukoputkena. Vasta 1975 valmistui neuvostoliittolainen 6-metrinen "suuri atsimutaaliteleskooppi" BTA Zelentsukskajaan Kaukasus-vuorille.
Ilmaisimet ovat jo lähellä teoreettista rajaa, jossa ne rekisteröivät jokaisen niihin osuvan fotonin. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi yhä himmeämpien kohteiden havaitsemisessa jää kaukoputkien koon kasvattaminen. Perinteisten peilien koon yläraja on ilmeisesti jo lähellä, joten suurkaukoputkien rakentamiseksi on etsittävä uusia teknisiä ratkaisuja.
ESO:n VLT (Very Large Telescope) käsittää neljä lähekkäin olevaa 8 metrin peiliä, joiden kokonaispinta-ala vastaa yhtä 16-metristä peiliä.
Eteläisen pallonpuoliskon ensimmäinen suuri teleskooppi, Anglo-Australian Telescope, aloitti toimintansa 1974. Cerro Tololon 4-metrinen Inter-American Observatoryn kaukoputki valmistui 1976. Euroopan eteläisen observatorion (ESO) perustivat Belgia, Ranska, Hollanti, Ruotsi ja Saksa 1962. Myöhemmin Tanska liittyi mukaan. ESOn 3.5-metrinen New Technology Telescope eli NTT La Sillassa, Pohjois-Chilessä, otettiin käyttöön 1990.