Kosminen säteily

Kosminen säteily koostuu täysin ionisoituneista atomiytimistä ja niitä tulee maapallolle kaikista suunnista yhtä paljon. Niiden suunnasta ei voi päätellä säteilyn lähteen suuntaa, koska varattuina hiukkasina kosmiset säteet muuttavat jatkuvasti suuntaansa kulkiessaan pitkin Linnunradan magneettikenttää. Osa hiukkasista on peräisin Auringosta, mutta energisimmät ovat lähtöisin suurienergisistä lähteistä, kuten supernovaräjähdyksistä.

Suurin osa kosmisista säteistä on protoneja (lähes 90 %) ja heliumytimiä (10 %), mutta mukana on myös elektroneja ja raskaampien alkuaineiden ytimiä. Näiden energiat vaihtelevat välillä 10⁸ - 10²⁰ eV.

Kosmisista säteistä energisimmät aiheuttavat ilmakehän molekyyleihin osuessaan lähinnä myoneista koostuvaa sekundäärisäteilyä, joka havaitaan maanpinnalla. Alkuperäisten kosmisten säteiden havaitsemiseksi ilmaisimet on vietävä ilmakehän ulkopuolelle. Kosmisten säteiden havaitsemiseen käytetäänkin samanlaisia ilmaisimia kuin hiukkasfysiikassa. Koska maanpäällisillä hiukkaskiihdyttimillä päästään vain noin 10¹² eV:n energioihin, tarjoavat kosmiset säteet hiukkasfysiikalle erinomaisen "luonnollisen" laboratorion. Myös monissa satelliiteissa ja luotaimissa on hiukkasilmaisimia.