Väriaberraatio

Kun valonsäde osuu ilman ja linssin rajapintaan, se taittuu eli sen suunta muuttuu. Taittumisen määrä riippuu lasin taitekertoimesta. Taitekerroin puolestaan riippuu säteilyn aallonpituudesta eli valon väristä. Taitekerroin on suurempi lyhytaaltoiselle siniselle kuin pitempiaaltoiselle punaiselle valolle. Siksi sinisen valon suuntaa muuttuu enemmän kuin punaisen.

Värien erilaisen taittumisen vuoksi kohteesta muodostuu joukko erivärisiä kuvia eri etäisyyksille linssistä. Kun linssiä katsotaan tietyltä etäisyydeltä, esimerkiksi tähden kuva näyttää sarjalta sisäkkäisiä erivärisiä ympyröitä. Samoin kaikki kohteen yksitysikohdat näyttävät leviävän värikkäiksi spektreiksi.

Väriaberraatio eli kromaattinen aberraatio tarkoittaa tätä valon hajoamista eri väreihin. Sitä käytetään hyväksi, kun halutaan muodostaa kohteen spektri. Linsseissä, joilla halutaan muodostaa mahdollisimman hyvä kohteesta, tämä väriloisto sen sijaan on ongelma, joka täytyy korjata; ks. akromaattiobjektiivi.