Väri-indeksi

Magnitudeja voidaan mitata eri aallonpituuksilla (eriväristen suotimien läpi). Näin saadaan erilaisia arvoja eri kohteille, koska niiden värit vaihtelevat. Eräs yleisimmin käytetyistä on Johnsonin UBV-järjestelmä, jossa kirkkaus mitataan ultravioletin (U), sinisen (B, blue) ja keltaisen (V, visual) suodattimen läpi.

Kun sininen ja keltainen magnitudi vähennetään toisistaan, saadaan tähden väriä kuvaava väri-indeksi B-V. Jos väri-indeksi on suuri, sininen magnitudi on suurempi kuin visuaalinen, eli tähti säteilee vain vähän sinistä valoa ja on siis punainen. Vastaavasti negatiivinen väri-indeksi tarkoittaa, että sininen magnitudi on hyvin pieni ja tähti on siten sinertävä. Siis mitä suurempi väri-indeksi on, sitä punaisempi kohde on kyseessä.

Esimerkiksi Siriuksen B-V = 0, Auringon 0.6 ja punertavan Arcturus-tähden 1.2.

B-V on kaikkein tavallisin väri-indeksi. Vastaavalla tavalla voidaan muodostaa muitakin väri-indeksejä eri magnitudien avulla. Toinen yleisesti käytetty väri-indeksi on ultravioletin ja sinisen magnitudin erotus U-B.

Ekstinktion vaikutuksesta säteily punertuu sinisen valon sirotessa tähtienvälisestä aineesta. Siksi havaittu väri-indeksi B-V on suurempi kuin tähden todellinen väri eli ominaisväri, jota merkitään (B-V)₀:lla. Näiden erotuksen eli värieksessin. avulla voidaan arvioida ekstinktion määrää. Havaintojen mukaan V-magnitudin ekstinktio on noin kolme kertaa värieksessi.