Vedyn spektri

Kun vetyatomia kiertävä elektroni siirtyy alimman energiatilan ja jonkin korkeamman energiatilan välillä, syntyy joukko spektriviivoja, jotka tunnetaan Lymanin sarjana Theodore Lymanin mukaan. Lymanin sarjan viivat ovat spektrin ultraviolettialueella.

Elektronin siirtyessä ensimmäisen viritystilan ja korkeampien tilojen välillä syntyvät keksijänsä J.J. Balmerin mukaan nimensä saaneet Balmerin sarjan viivat. Balmerin sarja näkyy erityisen selvästi Aurinkoa kuumempien spektriluokan A tähtien spektreissä.

Pisimpiä aallonpituuksia vastaavilla Balmerin sarjan viivoilla on myös nimet H_alfa (656.3 nm), H_beta (486.1 nm), H_gamma (434.1 nm) jne.

Balmerin raja on lyhin Balmerin sarjan lyhin aallonpituus, 364.7 nm. Jos atomiin osuvalla fotonilla on vielä lyhempi aallonpituus (ja siten suurempi energia), se irrottaa elektronin, ja atomista tulee positiivinen ioni

Täthtien spektreissä vedyn spektriviivat näkyvät yleensä absorptioviivoina. Kuuma tähtienvälinen aine säteilee samoja aallonpituuksia, jolloin ne havaitaan spektrin emissioviivoina.

Muita nimettyjä sarjoja ovat Paschenin sarja, Pfundin sarja ja Brackettin sarja.

Alla olevassa kuvassa on esitetty muutamia eri siirtymiä vastaavia aallonpituuksia.