Kirjallisuutta

Tähtitieteen alalta on julkaistu suunnaton määrä populaarikirjallisuutta. Seuraava luettelo ei edes yritä olla kovin tyhjentävä. Olemme siihen valinneet teoksia, joista 1) ainakin osa on helposti saatavissa, jotka 2) suunnilleen kattavat kaikki tähtiharrastuksen alueet tai joita 3) olemme tätä kirjaa tehdessämme tavalla tai toisella käyttäneet hyväksemme.

Mukana on myös muutamia pitemmälle meneviä teoksia niille, joille pelkkä populaaritietous ei riitä. Monet niistä ovat yliopistotason oppikirjoja, ja edellyttävät lukijalta kohtuullisia matematiikan taitoja. Useimmista selviytyy hyvin lukion matematiikalla, jota on täydennetty vektori- ja matriisilaskennan perusteilla.


Lehtiä

Astronomy.
Tähtitiedettä erittäin kansantajuisesti käsittelevä lehti. Ilmestyy kerran kuussa.

Sky & Telescope.
Maailman tunnetuin tähtitieteen harrastajien lehti, jossa on korkeatasoisia artikkeleita ja runsaasti alan tuotteiden mainoksia. Sisältö on keskittynyt voimakkaasti havaintotoimintaan. Ilmestyy kerran kuussa.

Tähdet ja avaruus.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisema alan lehti. Ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa.


Tähtitieteen yleisteoksia

Karttunen, Sarimaa: Tiedettä kaikill: Tähtitiede, Ursa 2002.
Aloittelijalle suunnattu teos tähtitieteen peruskäsitteistä, havaintomenetelmistä ja tutkimuskohteista.

Karttunen: MMM: Tähdet ja maailmankaikkeus, Otava 2005.
Edellistä hiukan syvällisempi puoliensyklopedinen esitys tähtitieteestä.

Seljo: MMM-Tähtiharrastuskirja, Otava 1969.
Jo hieman vanhentunut johdatus tähtitieteeseen. Teos käsittelee pallotähtitiedettä melko perusteellisesti. Loppuunmyyty.

Valtonen: Maailmankaikkeutta tutkimassa, Ursa 1981.
Hyvä yleisesitys koko tähtitieteen alueesta. Sopiva oheislukemisto tähtikartan rinnalle. Loppuunmyyty, mutta löytynee kirjastoista.

Milteipä vuosittain useat suuret kustantamot julkaisevat tähtitieteen yleisteoksia, jotka ovat yleensä käännöksiä amerikkalaisista alkuteoksista. Tavallisesti niistä ilmestyy eri maissa erikielisiä laitoksia, jotka painetaan samalla kertaa samoista originaaleista vaihtamalla vain sivujen tekstiä sisältävää tasoa. Näin saadaan tuotetuksi komeita kuvakirjoja suhteellisen edullisesti. Kirjat ovat yleensä sellaisia, joista amerikankielessä käytetään ilmaisua coffee-table book. Komeiden kuvien vuoksi niitä on kiva selailla, mutta teksti on usein melkoisen löysää hehkuttelua, jossa äimistellään taivaan ilmiöiden ihmeellisyyksiä.


Tähtitieteen syvällisempiä yleisteoksia

Karttunen, Kröger, Oja, Poutanen (toim.): Tähtitieteen perusteet, Ursa ja Valtion painatuskeskus 1984; neljäs laitos, Ursa 2003.
Yliopistollisen tähtitieteen peruskurssin oppikirja, josta lienee huvia myös alan harrastajille.

Karttunen, Kröger, Oja, Poutanen, Donner (eds.): Fundamental Astronomy, Springer 1987, viides laitos 2006.
Edellisen teoksen englanninkielinen versio. Kuvituksessa näkyy suuren kustantajan erinomainen painojälki.

Englanninkielisiä alan teoksia on lukemattomia. Koko tähtitieteen aluetta käsittelevät yleisteokset ovat kuitenkin tavallisesti myö yleistajuisia ja kaihtavat matematiikkaa. Pitemmälle menevät kirjat, joissa asioita kuvataan myös täsmällisen matemaattisesti, ovat sitten yliopistojen erikoiskurssien oppikirjoja ja keskittyvät vain tiettyyn aiheeseen.


Karttoja ja luetteloita

Delporte: D/'elimitation scientifique des constellations, Cambridge University Press 1930.
Kartasto ja luettelo tähdistöjen virallisista rajoista.

Dibon-Smith: Starlist 2000, John Wiley 1992.
Luettelo, joka sisältää magnitudia 5,25 kirkkaammat tähdet järjestettynä rektaskension mukaan ja tähdistöittäin, kaksoistähtien ratapiirroksia yms. taulukoita.

Hirshfeld, Sinnott: Sky Catalogue 2000.0, Sky Publishing 1985.
Luettelon ensimmäinen osa sisältää kaikki tähdet noin magnitudiin 8 saakka.Toinen osa sisältää syvän taivaan kohteita, mm. kaikki NGC- ja IC-luetteloiden kohteet. Saatavana myös levykkeellä. Sopiva apuväline kaikille, jotka haluavat laatia tätä kirjaa paremman kartaston.

Hoffleit: Bright Star Catalogue, Yale University Observatory 1982.
Luettelo, joka sisältää magnitudia 6,5 kirkkaammat tähdet.

Kalaja: Tähtitaivaan kartasto, WSOY 1979.
Loppuunmyyty.

Karttunen, Manner, Tuovinen: Tähtitaivas 2000, Ursa 1993. Suomen oloihin sovitettu kartasto ja tähtitieteen alkeiden käsikirja. Kirjassa on Suomesta näkyvää taivasta esittävien karttojen lisäksi myös yleiskartat koko taivaasta. Kartoissa on esitetty kaikki paljain silmin näkyvät tähdet sekä joukko tunnetuimpia syvän taivaan kohteita.

Karttunen, Manner, Tuovinen: Ursan tähtikartasto, Ursa 1998, uudistettu laitos 2005.
Edellisen lyhennetty halpahintainen versio, josta käsikirjaosa on jätetty pois.

Lovi, Tirion: Men, monsters and the modern universe, Willmann-Bell 1989.
Nimestään huolimatta tämä kirja on kartasto, joka suunnilleen vastaa tätä teosta; tekstiltään kuitenkin paljon kevyempi. Kirja sisältää myös amerikkalaisen Alexander Jamiesonin vuonna 1822 ilmestyneen kartaston karttasivut, joista saa hyvän kuvan vanhasta uranometrian taidosta.

Meeus: Astronomical Tables of the Sun, Moon, and Planets, Willman-Bell 1983.
Taulukoita Auringon, Kuun ja planeettojen liikkeistä ja tapahtumista 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin saakka.

Ridpath: Norton's 2000.0, Longman 1989.
Tähtikartta, joka on sopiva kiikarin tai pienen kaukoputken käyttäjälle. Sisältää tähdet magnitudiin 6,35 saakka sekä runsaasti himmeämpiä syvän taivaan kohteita. Kirjassa on lisäksi paljon muuta hyödyllistä tietoa. Alan klassikko, jonka ensimmäinen painos ilmestyi jo 1910.

Rükl: Atlas of the Moon, Hamlyn, 1991.
Erinomainen Kuun kartasto, joka sisältää 76 yksityiskohtaista karttaa Kuun näkyvästä puolesta, valokuvia kiinnostavimmista alueista sekä muuta hyödyllistä tietoa. Suositeltava teos kuuhavaitsijoille.

Ruprecht, Baláz, White: Catalogue of Star Clusters and Associations, Akadémiai Kiadó (Budapest) 1981.
Tähtijoukkojen luettelo, jossa kunkin joukon yhteydessä on myös lueteltu kyseistä joukkoa käsittelevät tieteelliset artikkelit.

Tirion: Sky Atlas 2000.0, Sky Publishing 1981.
Myös kiikarin ja pienen kaukoputken omistajalle sopiva kartasto, joka sisältää magnitudia 8 kirkkaammat tähdet ja huomattavan määrän syvän taivaan kohteita. Varsin kauniisti toteutettu suurikokoinen kartasto. Saatavana on kolme eri versiota: Desk (mustat tähdet valkealla pohjalla), Field (valkeat tähdet mustalla pohjalla) ja Deluxe (erilaiset syvän taivaan kohteet painettu eri väreillä).

Tirion, Rappaport, Lovi: Uranometria 2000.0, Willman-Bell 1987.
10-senttisen tai sitä suuremman kaukoputken käyttäjälle sopiva kaksiosainen kartasto. Ensimmäinen osa käsittää pohjoisen pallonpuoliskon deklinaatioon -6° saakka ja toinen eteläisen deklinaatiosta +6° etelänavalle. Rajasuuruusluokka on noin 9.5.

Yenne: The Atlas of the Solar System, Bison Books 1987.
Kattava kokoelma planeettojen ja niiden kuiden karttoja, kuvia ja muuta tietoa. Valitettavasti joidenkin karttojen tekstejä on lähes mahdotonta lukea pienen koon vuoksi.


Vuosikirjoja

Tähdetxxxx, Ursa.
Vuosittain ilmestyvä kirjanen, josta löytyvät tärkeimmät tiedot vuosittain muuttuvista tähtitaivaan ilmiöistä, kuten planeettojen näkymisestä.

The Astronomical Almanac, Her Majesty's Stationery Office.
Vuosittain ilmestyvä kirja, jossa on runsaasti perusteellista taulukkotietoa Auringosta, Kuusta, planeetoista, kirkkaimmista tähdistä ja syvän taivaan kohteista.

Astromitsheskij jezhegodnik, Nauka.
Venäjänkielinen vuosikirja, joka sisältää suunnilleen samat tiedot kuin < Astronomical Almanac.

Moore: Yearbook of Astronomy, Sidgwick /& Jackson.
Tunnetun tähtitieteen popularisoijan toimittama vuosikirja, jossa vuotuisten tietojen ohella on aina muutamia yleisempiä artikkeleita.

Efemeridy malyh planet, Smithsonian Institutionin ja Pulkovon observatorion yhteistyössä julkaisema luettelo, joka sisältää asteroidien rataelementit ja kunakin vuonna oppositiossa näkyvien asteroidien koordinaatit.


Harrastajille

Ashbrook: The Astronomical Scrapbook, Sky Publishing 1984.
Kokoelma Sky/&Telescopessa ilmestyneitä esseitä tähtitieteen historiasta. Tarjoaa paljon tietoa viihteellisessä muodossa.

Beatty, Chaikin (eds.): The New Solar System, Sky Publishing, 3./ laitos 1990.
Moderni esitys aurinkokunnan kohteista. Kirja koostuu useiden alan tunnetuimpien tutkijoiden kirjoittamista artikkeleista. Runsas värikuvitus.

Burnham: Burnham's Celestial Handbook I, II, III, Dover 1966, toinen laitos 1978.
Laaja ja perusteellinen esitys taivaan kohteista. Käsittelee syvän taivaan kohteita, kaksoistähtiä, muuttujia ym.

Dickinson, Dyer: The Backyard Astronomer's Guide, Camden House Publishing 1992.
Selkeä esitys kiikarin ja kaukoputken käytöstä. Käsittelee myös valokuvausta. Runsas värikuvitus. Lopussa sanasto ja joitakin karttoja taivaan alueista, jotka sisältävät kiintoisia syvän taivaan kohteita.

Kaila: Tähtitaivaan opas, Ursa 1979, 5./ uudistettu painos 1991.
Kirja, jossa selostetaan kunkin Suomessa näkyvän tähdistön mielenkiintoiset kohteet. Erityisen suositeltava kaikille oman kaukoputken hankkineille. Muutamat kirjassa esitetyistä numerotiedoista ovat jo hieman vanhentuneita, mikä ei kuitenkaan haittaa kirjan käyttöä havainto-oppaana.

Kaila, Oja, Valtonen, Korhonen: Komeetat, Ursa 1983.
Perustietoa komeetoista. Loppuunmyyty.

Luginbuhl, Skiff: Observing handbook and catalogue of deep-sky objects, Cambridge University Press 1989.
Pienen kaukoputken omistajalle sopiva käsikirja, joka sisältää yli 2000:n syvän taivaan kohteen hakukartat ja lyhyet kuvaukset.

Mallas, Kreimer: The Messier album, Sky Publishing 1978.
Messier'n kohteiden kuvaukset, hakukartat ja valokuvat. Hyvä lähde kiikarin tai kaukoputken käyttäjälle. Myös mielenkiintoista taustatietoa luettelosta ja alkuperäisen luettelon kopio.

Minnaert: Maiseman valot ja värit, Ursa 1987.
Teos, joka käsittelee useimpia kuviteltavissa olevia luonnossa esiintyviä valoon liittyviä ilmiöitä. Suositeltavaa yleissivistävää luettavaa kaikille, mutta aivan erityisesti ilmakehän ilmiöistä kiinnostuneille.

Minnaert: Light and Color in the Outdoors, Springer 1993.
Edellisen uusittu englanninkielinen versio, jossa on käytetty suomalaista kuvitusta.

Oja: Tulipalloja taivaalla, Ursa 1978.
Tietoa meteoreista. Loppuunmyyty.

Oja, Poutanen: Aurinkokuntamme, Ursa 1990.
Perusteos aurinkokunnan kohteista kiinnostuneelle. Mukana runsaasti värikuvia ja taulukoita.

Turunen: Kaukoputken rakentajan käsikirja, Ursa 1985.
Uudempi esitys kaukoputken valmistamisesta. Tämän oppaan neuvojen avulla on rakennettu toimivia kaukoputkia.

Tähtitieteen harrastajan käsikirja 1/_4, Ursa 1982--88.
Perusteellisia artikkeleita tähtiharrastuksen eri aloilta.
1: Komeettojen, meteorien ja ilmakehän ilmiöiden havaitseminen.
2: Auringon, planeettojen, tähdenpeittojen ja muuttujien havaitseminen.
3: Tähtivalokuvaus, harrastajan tähtitorni.
4: Kuun ja syvän taivaan kohteiden havaitseminen.
Osat 1 ja 2 loppuunmyyty.

Valtonen: Kvasaareja ja mustia aukkoja, Ursa 1992.
Erillisistä artikkeleista koostuva teos, jossa käsitellään monia sellaisia asioita, jotka tässä ovat jääneet hyvin niukalle huomiolle. Sellaisia ovat mm./ radiogalaksit, kvasaarit, gravitaatiolinssit ja kosmologia.

Valtonen, Teerikorpi: Kosmos, Ursa 1988.
Laaja teos tieteen kehityksestä antiikin ajoista nykypäivään. Käsittelee tähtitieteen lisäksi myös modernia fysiikkaa ja biologiaa.

Vehrenberg: Atlas of Deep-Sky Splendors, Sky Publishing 1983, neljäs laitos 1988.
Tunnetun tähtikuvaajan kuvateos kaikista Messier'n ja monista muistakin syvän taivaan kohteista. Erinomainen apuväline sekä syvän taivaan havaintoja aloittelevalle että nojatuolihavaitsijalle.

Webb Society: Deep-Sky Observer's handbook 1--8, Enslow Publishers 1979--1990.
1: Double Stars.
2: Planetary and Gaseous Nebulae.
3: Open and Globular Clusters.
4: Galaxies.
5: Clusters of Galaxies.
6: Anonymous Galaxies.
7: The Southern Sky.
8: Variable Stars.
Kattava kokoelma havainto-oppaita pitemmälle ehtineille harrastajille.


Erikoisalojen teoksia

Allen: Star Names, Their Lore and Meaning, Dover 1963.
Perusteellinen esitys tähtien ja tähdistöjen nimien historiasta. Sisältää kiinnostavasti kirjoitetussa muodossa suunnattoman määrän tietoa, jota on vaikea muualta löytää. Kirja ilmestyi alunperin jo vuonna 1899. Silloin tähdistöjen rajoja ei ollut vielä virallisesti vahvistettu, mikä vaatii lukijalta hieman tarkkaavaisuutta.

Danby: Fundamentals of Celestial Mechanics, Willmann-Bell 1962, toinen laajennettu laitos 1988.
Moderni esitys taivaanmekaniikasta. Vaatii lukijalta jonkinmoista matematiikan taitoa.

Green: Spherical Astronomy, Cambridge University Press 1985.
Moderni esitys pallotähtitieteestä. Edellyttää kohtuullisia matematiikan taitoja.

Hecht, Zajac: Optics, Addison-Wesley 1974.
Hyvä optiikan perusoppikirja matematiikkaa osaaville.

Heiken, Vaniman, French (eds.): Lunar sourcebook, Cambridge University Press 1991.
Kirja, johon on koottu lähes kaikki mahdollinen tuorein tieto Kuusta.

Karttunen: Vanhin tiede - tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, Ursa 1996.
Yleisesitys tähtitieteen historiasta.

Karttunen, Kröger, Poutanen: Tähtitieteen harjoitustehtäviä, Ursa 1987.
Kokoelma tähtitieteen peruskurssilla käytettyjä ja muitakin laskuharjoitustehtäviä ratkaisuineen. Matematiikkaa jonkin verran osaaville.

King: The History of the Telescope, Charles Griffin /& Co. 1955, Dover 1979.
Perusteellinen esitys havaintovälineiden kehityksestä antiikin ajoista 1950-luvulle.

Krupp: Beyond the Blue Horizon, Harper Collins 1991.
Tähtitieteen tunnetun popularisoijan ja historian tutkijan uskomaton kokoelma tähtitaivaaseen liittyvää mytologiaa. Mainio lähde tarustoista kiinnostuneelle.

Kunitzsch, Smart: Short guide to modern star names and their derivation, Otto Harrassowitz, Wiesbaden, 1986.
Tiivis tieteellinen esitys tähtien nimien etymologiasta. Hyödyllinen lisä Allenin lukijoille. Tässä teoksessa on käytetty lähinnä Kunitzschin ja Smartin mukaisia tähtien nimiä.

Lehti: Tanssi Auringon ympäri, Pohjonen 1989.
Erinomainen kirja aurinkokeskisen maailmankuvan ja nykyaikaisen tieteellisen ajattelun synnystä. Ei suoranaisesti liity tähän kartastoon, mutta on niin loistava teos, että sitä on ihan pakko mainostaa aina kun siihen on tilaisuus.

Maran (ed.): The Astronomy and Astrophysics Encyclopedia, Van Nostrand --- Cambridge University Press 1992.
Laaja ensyklopedia tähtitieteen nykyisistä tutkimusaloista. Hyvä lähdeteos sellaiselle, joka tuntee perusteet.

Meeus: Astronomical Formul/ae/ for Calculators, Willman-Bell 1982.
Kaavakokoelma, joka on tarkoitettu alunperin laskimien käyttäjille, mutta on erittäin hyödyllinen myös tähtitieteeseen liittyvien tietokoneohjelmien tekijöille.

Meeus: Astronomical Algorithms, Willman-Bell 1991.
Edellisen teoksen uudistettu ja jonkin verran laajennettu versio.

Pannekoek: A History of Astronomy, George Allen and Unwin Ltd. 1961, Dover 1989.
Hyvä tähtitieteen historian yleisesitys.

Rutten, van Venrooij: Telescope Optics, Willman-Bell 1988.
Kaukoputken optiikkaa ja suunnittelua käsittelevä teos. Runsas piirroskuvitus ja paljon kaavoja. Hyvä teos optiikan harrastajille.

Schmadel: Dictionary of minor planet names, Springer 1992.
Ensimmäinen luettelo, johon on koottu tiedot kaikkien vuoteen 1991 mennessä nimettyjen asteroidien nimistä ja niiden perusteluista. Paljon kiinnostavaa ja vaikeasti jäljitettävää taustatietoa.