kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
Mukana on myös muutamia pitemmälle meneviä teoksia niille, joille pelkkä populaaritietous ei riitä. Monet niistä ovat yliopistotason oppikirjoja, ja edellyttävät lukijalta kohtuullisia matematiikan taitoja. Useimmista selviytyy hyvin lukion matematiikalla, jota on täydennetty vektori- ja matriisilaskennan perusteilla.
Sky & Telescope.
Maailman tunnetuin tähtitieteen harrastajien lehti,
jossa on korkeatasoisia artikkeleita ja runsaasti
alan tuotteiden mainoksia. Sisältö on keskittynyt
voimakkaasti havaintotoimintaan.
Ilmestyy kerran kuussa.
Tähdet ja avaruus.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisema alan
lehti. Ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa.
Karttunen: MMM: Tähdet ja maailmankaikkeus, Otava 2005.
Edellistä hiukan syvällisempi puoliensyklopedinen esitys
tähtitieteestä.
Seljo: MMM-Tähtiharrastuskirja, Otava 1969.
Jo hieman vanhentunut johdatus tähtitieteeseen.
Teos käsittelee pallotähtitiedettä melko
perusteellisesti. Loppuunmyyty.
Valtonen: Maailmankaikkeutta tutkimassa, Ursa 1981.
Hyvä yleisesitys koko tähtitieteen alueesta. Sopiva
oheislukemisto tähtikartan rinnalle. Loppuunmyyty, mutta
löytynee kirjastoista.
Milteipä vuosittain useat suuret kustantamot julkaisevat tähtitieteen yleisteoksia, jotka ovat yleensä käännöksiä amerikkalaisista alkuteoksista. Tavallisesti niistä ilmestyy eri maissa erikielisiä laitoksia, jotka painetaan samalla kertaa samoista originaaleista vaihtamalla vain sivujen tekstiä sisältävää tasoa. Näin saadaan tuotetuksi komeita kuvakirjoja suhteellisen edullisesti. Kirjat ovat yleensä sellaisia, joista amerikankielessä käytetään ilmaisua coffee-table book. Komeiden kuvien vuoksi niitä on kiva selailla, mutta teksti on usein melkoisen löysää hehkuttelua, jossa äimistellään taivaan ilmiöiden ihmeellisyyksiä.
Karttunen, Kröger, Oja, Poutanen, Donner (eds.):
Fundamental Astronomy, Springer 1987,
viides laitos 2006.
Edellisen teoksen englanninkielinen versio.
Kuvituksessa näkyy suuren kustantajan erinomainen painojälki.
Englanninkielisiä alan teoksia on lukemattomia. Koko tähtitieteen aluetta käsittelevät yleisteokset ovat kuitenkin tavallisesti myö yleistajuisia ja kaihtavat matematiikkaa. Pitemmälle menevät kirjat, joissa asioita kuvataan myös täsmällisen matemaattisesti, ovat sitten yliopistojen erikoiskurssien oppikirjoja ja keskittyvät vain tiettyyn aiheeseen.
Dibon-Smith: Starlist 2000, John Wiley 1992.
Luettelo, joka sisältää magnitudia 5,25 kirkkaammat
tähdet järjestettynä rektaskension mukaan ja
tähdistöittäin, kaksoistähtien ratapiirroksia
yms. taulukoita.
Hirshfeld, Sinnott: Sky Catalogue 2000.0, Sky
Publishing 1985.
Luettelon ensimmäinen osa
sisältää kaikki tähdet noin magnitudiin 8
saakka.Toinen osa sisältää syvän taivaan kohteita,
mm. kaikki NGC- ja IC-luetteloiden kohteet.
Saatavana myös levykkeellä. Sopiva apuväline
kaikille, jotka haluavat laatia tätä kirjaa
paremman kartaston.
Hoffleit: Bright Star Catalogue,
Yale University Observatory 1982.
Luettelo, joka sisältää magnitudia 6,5 kirkkaammat tähdet.
Kalaja: Tähtitaivaan kartasto, WSOY 1979.
Loppuunmyyty.
Karttunen, Manner, Tuovinen: Tähtitaivas 2000, Ursa 1993. Suomen oloihin sovitettu kartasto ja tähtitieteen alkeiden käsikirja. Kirjassa on Suomesta näkyvää taivasta esittävien karttojen lisäksi myös yleiskartat koko taivaasta. Kartoissa on esitetty kaikki paljain silmin näkyvät tähdet sekä joukko tunnetuimpia syvän taivaan kohteita.
Karttunen, Manner, Tuovinen: Ursan tähtikartasto, Ursa 1998,
uudistettu laitos 2005.
Edellisen lyhennetty halpahintainen versio, josta käsikirjaosa
on jätetty pois.
Lovi, Tirion: Men, monsters and the modern universe,
Willmann-Bell 1989.
Nimestään huolimatta tämä kirja on kartasto, joka
suunnilleen vastaa tätä teosta; tekstiltään
kuitenkin paljon kevyempi.
Kirja sisältää myös amerikkalaisen Alexander Jamiesonin
vuonna 1822 ilmestyneen kartaston karttasivut,
joista saa hyvän kuvan vanhasta
uranometrian taidosta.
Meeus: Astronomical Tables of the Sun, Moon, and Planets,
Willman-Bell 1983.
Taulukoita Auringon, Kuun ja planeettojen liikkeistä
ja tapahtumista 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin saakka.
Ridpath: Norton's 2000.0, Longman 1989.
Tähtikartta, joka on sopiva kiikarin tai pienen kaukoputken
käyttäjälle. Sisältää tähdet magnitudiin 6,35 saakka sekä
runsaasti himmeämpiä syvän taivaan kohteita.
Kirjassa on lisäksi paljon muuta hyödyllistä tietoa.
Alan klassikko, jonka ensimmäinen painos ilmestyi jo 1910.
Rükl: Atlas of the Moon, Hamlyn, 1991.
Erinomainen Kuun kartasto, joka sisältää 76
yksityiskohtaista karttaa Kuun näkyvästä puolesta,
valokuvia kiinnostavimmista alueista sekä muuta
hyödyllistä tietoa. Suositeltava teos kuuhavaitsijoille.
Ruprecht, Baláz, White: Catalogue of Star Clusters
and Associations, Akadémiai Kiadó (Budapest) 1981.
Tähtijoukkojen luettelo, jossa kunkin joukon
yhteydessä on myös lueteltu kyseistä joukkoa käsittelevät
tieteelliset artikkelit.
Tirion: Sky Atlas 2000.0, Sky Publishing 1981.
Myös kiikarin ja pienen kaukoputken omistajalle sopiva
kartasto, joka sisältää magnitudia 8 kirkkaammat tähdet
ja huomattavan määrän syvän taivaan kohteita.
Varsin kauniisti toteutettu suurikokoinen kartasto.
Saatavana on kolme eri versiota: Desk (mustat
tähdet valkealla pohjalla), Field (valkeat tähdet
mustalla pohjalla) ja Deluxe (erilaiset syvän taivaan
kohteet painettu eri väreillä).
Tirion, Rappaport, Lovi: Uranometria 2000.0, Willman-Bell 1987.
10-senttisen tai sitä suuremman kaukoputken käyttäjälle sopiva
kaksiosainen kartasto.
Ensimmäinen osa käsittää pohjoisen pallonpuoliskon deklinaatioon
-6° saakka ja toinen eteläisen deklinaatiosta +6°
etelänavalle. Rajasuuruusluokka on noin 9.5.
Yenne: The Atlas of the Solar System, Bison Books 1987.
Kattava kokoelma planeettojen ja niiden kuiden
karttoja, kuvia ja muuta tietoa. Valitettavasti
joidenkin karttojen tekstejä on lähes mahdotonta
lukea pienen koon vuoksi.
The Astronomical Almanac, Her Majesty's Stationery Office.
Vuosittain ilmestyvä kirja, jossa on runsaasti perusteellista
taulukkotietoa Auringosta, Kuusta, planeetoista, kirkkaimmista
tähdistä ja syvän taivaan kohteista.
Astromitsheskij jezhegodnik, Nauka.
Venäjänkielinen vuosikirja, joka sisältää suunnilleen
samat tiedot kuin < Astronomical Almanac.
Moore: Yearbook of Astronomy, Sidgwick /& Jackson.
Tunnetun tähtitieteen popularisoijan toimittama
vuosikirja, jossa vuotuisten tietojen ohella on aina
muutamia yleisempiä artikkeleita.
Efemeridy malyh planet, Smithsonian Institutionin ja Pulkovon observatorion yhteistyössä julkaisema luettelo, joka sisältää asteroidien rataelementit ja kunakin vuonna oppositiossa näkyvien asteroidien koordinaatit.
Beatty, Chaikin (eds.): The New Solar System,
Sky Publishing, 3./ laitos 1990.
Moderni esitys aurinkokunnan kohteista. Kirja koostuu
useiden alan tunnetuimpien tutkijoiden kirjoittamista
artikkeleista. Runsas värikuvitus.
Burnham: Burnham's Celestial Handbook I, II, III,
Dover 1966, toinen laitos 1978.
Laaja ja perusteellinen esitys taivaan kohteista.
Käsittelee syvän taivaan kohteita, kaksoistähtiä,
muuttujia ym.
Dickinson, Dyer: The Backyard Astronomer's Guide,
Camden House Publishing 1992.
Selkeä esitys kiikarin ja kaukoputken käytöstä.
Käsittelee myös valokuvausta. Runsas värikuvitus.
Lopussa sanasto ja joitakin karttoja taivaan alueista,
jotka sisältävät kiintoisia syvän taivaan kohteita.
Kaila: Tähtitaivaan opas, Ursa 1979,
5./ uudistettu painos 1991.
Kirja, jossa selostetaan kunkin Suomessa näkyvän tähdistön
mielenkiintoiset kohteet. Erityisen suositeltava kaikille
oman kaukoputken hankkineille. Muutamat kirjassa esitetyistä
numerotiedoista ovat jo hieman vanhentuneita, mikä ei
kuitenkaan haittaa kirjan käyttöä havainto-oppaana.
Kaila, Oja, Valtonen, Korhonen: Komeetat, Ursa 1983.
Perustietoa komeetoista. Loppuunmyyty.
Luginbuhl, Skiff: Observing handbook and catalogue of deep-sky objects,
Cambridge University Press 1989.
Pienen kaukoputken omistajalle sopiva käsikirja,
joka sisältää yli 2000:n syvän taivaan kohteen
hakukartat ja lyhyet kuvaukset.
Mallas, Kreimer: The Messier album, Sky Publishing 1978.
Messier'n kohteiden kuvaukset, hakukartat ja valokuvat.
Hyvä lähde kiikarin tai kaukoputken käyttäjälle.
Myös mielenkiintoista taustatietoa luettelosta ja
alkuperäisen luettelon kopio.
Minnaert: Maiseman valot ja värit,
Ursa 1987.
Teos, joka käsittelee useimpia kuviteltavissa olevia
luonnossa esiintyviä valoon liittyviä ilmiöitä.
Suositeltavaa yleissivistävää luettavaa kaikille,
mutta aivan erityisesti ilmakehän ilmiöistä kiinnostuneille.
Minnaert: Light and Color in the Outdoors,
Springer 1993.
Edellisen uusittu englanninkielinen versio, jossa
on käytetty suomalaista kuvitusta.
Oja: Tulipalloja taivaalla, Ursa 1978.
Tietoa meteoreista. Loppuunmyyty.
Oja, Poutanen: Aurinkokuntamme, Ursa 1990.
Perusteos aurinkokunnan kohteista kiinnostuneelle.
Mukana runsaasti värikuvia ja taulukoita.
Turunen: Kaukoputken rakentajan käsikirja, Ursa 1985.
Uudempi esitys kaukoputken valmistamisesta. Tämän oppaan
neuvojen avulla on rakennettu toimivia kaukoputkia.
Tähtitieteen harrastajan käsikirja 1/_4, Ursa 1982--88.
Perusteellisia artikkeleita tähtiharrastuksen eri aloilta.
1: Komeettojen, meteorien ja ilmakehän
ilmiöiden havaitseminen.
2: Auringon, planeettojen, tähdenpeittojen
ja muuttujien havaitseminen.
3: Tähtivalokuvaus, harrastajan tähtitorni.
4: Kuun ja syvän taivaan kohteiden havaitseminen.
Osat 1 ja 2 loppuunmyyty.
Valtonen: Kvasaareja ja mustia aukkoja, Ursa 1992.
Erillisistä artikkeleista koostuva teos,
jossa käsitellään monia sellaisia asioita,
jotka tässä ovat jääneet hyvin niukalle huomiolle. Sellaisia ovat mm./
radiogalaksit, kvasaarit,
gravitaatiolinssit ja kosmologia.
Valtonen, Teerikorpi: Kosmos, Ursa 1988.
Laaja teos tieteen kehityksestä antiikin ajoista
nykypäivään. Käsittelee tähtitieteen lisäksi myös
modernia fysiikkaa ja biologiaa.
Vehrenberg: Atlas of Deep-Sky Splendors,
Sky Publishing 1983, neljäs laitos 1988.
Tunnetun tähtikuvaajan kuvateos kaikista Messier'n
ja monista muistakin syvän taivaan kohteista.
Erinomainen apuväline sekä syvän taivaan havaintoja
aloittelevalle että nojatuolihavaitsijalle.
Webb Society: Deep-Sky Observer's handbook 1--8,
Enslow Publishers 1979--1990.
1: Double Stars.
2: Planetary and Gaseous Nebulae.
3: Open and Globular Clusters.
4: Galaxies.
5: Clusters of Galaxies.
6: Anonymous Galaxies.
7: The Southern Sky.
8: Variable Stars.
Kattava kokoelma havainto-oppaita
pitemmälle ehtineille harrastajille.
Danby: Fundamentals of Celestial Mechanics,
Willmann-Bell 1962, toinen laajennettu laitos 1988.
Moderni esitys taivaanmekaniikasta. Vaatii lukijalta
jonkinmoista matematiikan taitoa.
Green: Spherical Astronomy, Cambridge University Press 1985.
Moderni esitys pallotähtitieteestä. Edellyttää kohtuullisia
matematiikan taitoja.
Hecht, Zajac: Optics, Addison-Wesley 1974.
Hyvä optiikan perusoppikirja matematiikkaa osaaville.
Heiken, Vaniman, French (eds.): Lunar sourcebook,
Cambridge University Press 1991.
Kirja, johon on koottu lähes kaikki
mahdollinen tuorein tieto Kuusta.
Karttunen: Vanhin tiede - tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin,
Ursa 1996.
Yleisesitys tähtitieteen historiasta.
Karttunen, Kröger, Poutanen:
Tähtitieteen harjoitustehtäviä, Ursa 1987.
Kokoelma tähtitieteen peruskurssilla käytettyjä
ja muitakin laskuharjoitustehtäviä ratkaisuineen.
Matematiikkaa jonkin verran osaaville.
King: The History of the Telescope, Charles Griffin /& Co. 1955,
Dover 1979.
Perusteellinen esitys havaintovälineiden
kehityksestä antiikin ajoista 1950-luvulle.
Krupp: Beyond the Blue Horizon, Harper Collins 1991.
Tähtitieteen tunnetun popularisoijan ja historian
tutkijan uskomaton kokoelma tähtitaivaaseen liittyvää
mytologiaa. Mainio lähde tarustoista kiinnostuneelle.
Kunitzsch, Smart: Short guide to modern star names and
their derivation, Otto Harrassowitz, Wiesbaden, 1986.
Tiivis tieteellinen esitys tähtien nimien etymologiasta.
Hyödyllinen lisä Allenin lukijoille. Tässä teoksessa
on käytetty lähinnä Kunitzschin ja Smartin mukaisia
tähtien nimiä.
Lehti: Tanssi Auringon ympäri, Pohjonen 1989.
Erinomainen kirja aurinkokeskisen
maailmankuvan ja nykyaikaisen tieteellisen
ajattelun synnystä. Ei suoranaisesti liity
tähän kartastoon, mutta on niin loistava
teos, että sitä on ihan pakko mainostaa
aina kun siihen on tilaisuus.
Maran (ed.): The Astronomy and Astrophysics Encyclopedia,
Van Nostrand --- Cambridge University Press 1992.
Laaja ensyklopedia tähtitieteen nykyisistä tutkimusaloista.
Hyvä lähdeteos sellaiselle, joka tuntee perusteet.
Meeus: Astronomical Formul/ae/ for Calculators,
Willman-Bell 1982.
Kaavakokoelma, joka on tarkoitettu alunperin
laskimien käyttäjille, mutta on erittäin
hyödyllinen myös tähtitieteeseen liittyvien
tietokoneohjelmien tekijöille.
Meeus: Astronomical Algorithms, Willman-Bell 1991.
Edellisen teoksen uudistettu ja jonkin
verran laajennettu versio.
Pannekoek: A History of Astronomy, George Allen and
Unwin Ltd. 1961, Dover 1989.
Hyvä tähtitieteen historian yleisesitys.
Rutten, van Venrooij: Telescope Optics,
Willman-Bell 1988.
Kaukoputken optiikkaa ja suunnittelua käsittelevä teos.
Runsas piirroskuvitus ja paljon kaavoja. Hyvä teos
optiikan harrastajille.
Schmadel: Dictionary of minor planet names, Springer 1992.
Ensimmäinen luettelo, johon on koottu tiedot kaikkien
vuoteen 1991 mennessä nimettyjen asteroidien nimistä
ja niiden perusteluista. Paljon kiinnostavaa ja vaikeasti
jäljitettävää taustatietoa.