kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
pallotähtitiede |
Samasta syystä myös valonlähteen suunta näyttää siirtyvän havaitsijan liikkeen suuntaan. Tätä muutosta sanotaan aberraatioksi Suunnan muutos riippuu havaitsijan ja valon nopeuksien suhteesta.
Aberraatiosta johtuva suunnan muutos (radiaaneina) on (v/c) sin t, missä v on havaitsijan nopeus, c valon nopeus ja t havaitsijan liikkeen ja kohteen todellisen suunnan välinen kulma. Jos valo etenisi äärettömällä nopeudella, aberraatiota ei olisi lainkaan. Koska valon nopeus on hyvin suuri, v/c on pieni, samoin aberrraatio.
Maapallon rataliikkeestä aiheutuva suurin muutos v/c eli aberraatiovakio on noin 21" ja pyörimisliikkeestä aiheutuvan vuorokautisen aberraation aberraatiovakio noin 0.3".
Aberraation keksi James Bradley 1720-luvulla yrittäessään määrittää Maan rataliikkeestä johtuvaa tähden suunnan muutosta eli parallaksia. Vaikka Bradley ei löytänytkään etsimäänsä parallaksia, hänen havaintonsa olivat kuitenkin ensimmäiset, jotka todella osoittivat Maan liikkuvan Auringon ympäri.