kotisivu | hakemisto | kartat | kohteet | teoriaa | pallotähtitiede |
Havaintojen myötä myös etäisyyksien tarkkuus paranee jatkuvasti. Jos AU:n pituutta muuteltaisiin jatkuvasti, jouduttaisiin kaikkia muitakin numeroarvoja korjailemaan. Siksi IAU:n vuonna 1976 hyväksymässä yksikk|järjestelmässä onkin sovittu, että yksi AU on 149 597 870 kilometriä. Tämä vastaa sellaisen Aurinkoa kiertävän kuvitellun kappaleen etäisyyttä, jonka kiertoaika on sama kuin maapallon, mutta jolla ei ole lainkaan massaa.
Newtonin lakien mukaan myös planeetan oma massa vaikuttaa hieman sen kiertoaikaan. Koska maapallo ei ole aivan massaton, se liikkuu hieman nopeammin kuin vastaavalla radalla kulkeva massaton kappale. Jos Maan radan isoakselin puolikas olisi täsmälleen yhden AU:n mittainen, Maan kiertoaika olisi lyhempi kuin todellisuudessa. Siksi Maan radan isoakselin puolikas onkin vähän määritelmän mukaista AU:ta suurempi, 1.000018 AU.
Tällaisesta etäisyyksien mittaustavasta on peräisin tähtitieteessä käytetty pituuden yksikkö, parsek, jonka lyhenne on pc. Tähden etäisyys on yksi parsek, jos tähdestä katsottaessa maapallon radan säde näkyy yhden kaarisekunnin kulmassa. Parsek tuleekin sanasta "parallaksisekunti". Tästä voidaan laskea, että yksi parsek on 206264.8 astronomista yksikköä eli noin 31 biljoonaa kilometriä (3.0857×1016 m).
Vanhassa suomenkielisessä populaarikirjallisuudessa parsekista on joskus käytetty myös nimeä tähtiväli. Tämä nimitys ei ole jäänyt yleiseen käyttöön.
Tähden etäisyys r on
yksi parsek, jos Maan radan säde eli
yksi astronominen yksikkö näkyy tähdestä
yhden kaarisekunnin kulmassa, siis
jos kuvan piillä merkitty kulma on 1".