Sumumuuttujat

Esimerkiksi Orionin, Härän ja Ajomiehen tähdistöjen kirkkaiden ja pimeiden tähtienvälisten pilvien yyhteydessä esiintyy muuttuvia tähtiä. Niistä kiintoisimpia ovat T Tauri -tähdet, jotka ovat hyvin nuoria tai vasta tiivistymässä kohti pääsarjaa. T Tauri -tähtien kirkkaudenvaihtelut ovat epäsäännöllisiä. Spektrissä esiintyy kirkkaita emissioviivoja, jotka syntyvät tähden kromosfäärissä. Spektrissä on myös kiellettyjä viivoja, joita voi syntyä vain hyvin harvassa kaasupilvessä. Edelleen spektriviivoista voidaan todeta ainetta jatkuvasti virtaavan tähdestä ulospäin.

Koska T Tauri -tähdet ovat tiheiden sumupilvien keskellä, niiden havaitseminen on hankalaa. Infrapuna- ja radiotekniikan kehittyessä niistä saadaan kuitenkin parempia havaintoja.

Syntyvissä tähdissä voi nopean kehityksen takia tapahtua voimakkaitakin kirkkaudenmuutoksia. Esimerkiksi FU Orionis kirkastui 1937 kuusi magnitudia. Tähti on voimakas infrapunasäteilyn lähde, mikä osoittaa sen ympärillä olevan vielä paljon tähtienvälistä pölyä ja kaasua. Samanlainen kuuden magnitudin kirkastuminen havaittiin 1969 V1057 Cygni -tähdessä. Ennen kirkastumista se oli 16 magnitudin T Tauri -tyyppinen epäsäännöllinen muuttuja, mutta kirkastumisen jälkeen se on pysynyt melko tasaisesti loistavana 10 magnitudin A-B- spektriluokan tähtenä.